Aivan muutamia päiviä sitten oli Suomalaisen ruuan (4.9.) ja Yrittäjän (5.9.) päivä. Mitä yhteistä näillä sitten voisi olla? Ensimmäisenä allekirjoittaneelle tulee mieleen maatalousyrittäjä, joka tekee työtä suomalaisten ruuan eteen. Toki ruuan parissa työskentelee sitten moni muukin yrittäjä, mutta edellytykset ruuan valmistukselle tulevat maataloudesta. Itselläni ei toki ole kokemusta maatilan toimista muuta kuin aivan nuoruusvuosilta, jolloin sain tutustua pienviljelyyn mummolassani. Joihinkin maatalon töihin sain myös osallistua. Kun sitten teimme talviasuttavaa mökkiä maaseudulle, huomasin ja huomaan edelleenkin, miten monitaitoisia ja yrittäjähenkisiä maatalousyrittäjät ovat. Mökkiläisenä huomaan, miten pitkiksi työpäivät heillä venyvät. Sunnuntaisinkin tehtävää näyttää riittävän. Lisäksi sain rakennusvaiheessa monenlaista apua heiltä ja yhdessä ponnistelemme parhaillaan järven kunnostushankkeen parissa.
Ihmettelen sitä moninaista taitoa, joka näillä henkilöillä on. Ihmetystä herättää myös se, millaisella riskillä he työtään tekevät. ”Korkeemman käres” ovat säät, jotka vaikuttavat satoon. Satokauden tuloksesta ovat riippuvaisia ihan kaikki. EU:n kautta tulee sääntöä ja määräystä sekä monenlaista lipuketta täytettäväksi. Kotimainen byrokratiakaan ei aina ole ihan yksinkertaista, vaikka neuvoja varmasti saa. Rankkaa työtä ja huonoa bisnestä se tuntuu olevan, jos maatalousyrittäjän keskimääräinen tuntipalkka oli Luke:n mukaan 5,4 euroa (2019). Työtä tehdään siis omalla riskillä ja se vaatii valtavaa sitoutumista. Kuka muu olisi tähän valmis? Maatalous ei ole sektori muiden joukossa, vaan kaiken muun mahdollistaja. Viljelijöiden varassa toimivat tutkimus, koulutus, taide ja tiede, teollisuus, yliopistot, bändit, festarit, valtionhallinto, puolueet, Greenpeacet, Elokapinat ja kaikki poliittinen irtopisteiden keruu Twitterissä. Toimintaedellytysten turvaamiseksi ja parantamiseksi maatalous tarvitsee panostusta tutkimukseen, koulutukseen ja tukijärjestelmään. Hatunnosto ja kumarrus teille, maatalousyrittäjät. Pidetään koko maa mukana!
Kimmo Rantanen, kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (KD), hyvinvointilautakunnan jäsen