Pääkirjoitus: Soppa Aalto-maljakossa

Suomen valtio esitti tämän vuoden keväällä Seinäjoen Aalto-keskukseen kuuluvia rakennuksia yhdessä 12 muun Alvar Aallon suunnitteleman kohteen lisäksi Unescon maailmanperintökohteiden aielistalle. Tehdessään päätöksiä Unesco vaatii esimerkiksi tietoa rakennusten ja alueen ympäristön kunnosta ja ylläpidosta. Menee kuitenkin useampia vuosia ennen kuin ehdotus päätyy Unescon esityslistalle.

Kulttuurisesti, arkkitehtuurisesti ja historiallisesti merkittävän ympäristön ja kokonaisuuden varjeleminen on nyt synnyttänyt sopan, jossa vastakkain ovat kaupunki, koulutuskuntayhtymä ja kotiseutu- ja museoyhdistys.Kantaa aiheeseen on ottanut myös Docomomo International, joka on modernin arkkitehtuurin suojeluun ja tunnetuksi tekemiseen erikoistunut asianatuntijajärjestö.Suomen Docomomo on ollut mukana maailmanperintöhankkeen ohjausryhmässä.

Syntyneestä sopasta hämmentävimmän tekee ehkä se, että kaupungin käsityksen mukaan suurempia muutoksia tehtyyn suunnitelmaan ei ollut ja suunnitelmia oli muutettu niiltä osin kuin Alvar Aalto -säätiö oli toivonut. Asiaa edistettiin nopeutetulla poikkeuslupamenettelyllä normaalin asemakaavan muutosprosessin sijaista, johon kuuluisi myös tarkempi lausuntokierros vaikutusten arviointeineen. Näin mahdollisesti toimittiin, että Sedun opiskelijat ja henkilökunta saataisiin mahdollisimman pian pois väistötiloista Joupista. Toinen soppaa hämmentänyt asia on se, ettei kaupunki ollut tietoinen Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen kesäkuussa jättämästä valituksesta Vaasan hallinto-oikeuteen ennen kuin vasta nyt, kun rakennushankkeen oli tarkoitus alkaa. Yllättäväähän ei ole, että Aalto-keskuksen kylkeen tehtävät suunnitelmat saattavat näin pikaisessa prosessissa herättää mielenkiintoa useissakin tahoissa.

Valitusprosesseista kaikkinensa voi olla montaa mieltä. Ensinnäkin ne kestävät lähes aina kohtuuttoman pitkään. Usein noin kaksi vuotta. Toki voimme pohtia, olisiko valitukselta voitu välttyä projektin paremmalla suunnitelulla ja olisiko mahdolliseen valitukseen pitänyt varautua aikataulutusta suunnitellessa. Missään nimessä harkinta, tai huolella tehdyt arkkitehtuurin suunnittelukilpailut eivät ole huono asia, kuten osoittaa myös paljon kiitosta kerännyt Apila-kirjasto. Kuten Docomo lausunnossaan toteaa: ”kaupungin kehittämisessä avautuu aika ajoin mahdollisuuksia myös rakennetun ympäristön kannalta myönteiseen kehitykseen.” Ehkä tämä pakollinen tauko projektissa kannattaa ottaakin nyt tältä kannalta. Positiivisen kautta.

Saman aikaisesti kun tätä syntynyttä soppaa selvitellään kerää Seinäjoen kaupunginjohtaja työryhmää, jonka tehtävänä on kaupungin keskustan vision luominen ja kirkastaminen. Tässäkin työssä voi Aalto-keskus, kuin myös koko keskustan toiminnallisuuden, viihtyisyyden, vetovoimaisuuden ja yhtenäisyyden kehittäminen olla osa kokonaisuutta. Kokonaisuutta, jonka lopputuloksena meillä olisi muutamien vuosien päästä ainutlaatuinen keskusta, joka houkuttelee ihmisiä viihtymään myös maakunnan ulkopuolelta. Joka tapauksessa Unescon maailmanperintökohde-statuksen saamista ei kannata vaarantaa hätäilyn takia.

Laura Kaski, Seinäjoen Sanomien päätoimittaja-yksikönjohtaja

Kommentoi