Viimeistään Donald Trump teki politiikan tekemisestä sosiaalisen median kanavissa "normaalia". Nyt kun hänen twiittinsä eivät tuota enää päivittäistä sisältöä ja ihmettelyn aihetta medioihin ja kahvipöytiin, on katse siirtynyt kotimaisiin poliitikkoihin.
Viime viikkojen aikana pääministeri Marin on saanut aikaan useammankin some-kohun. Ensin syntyi useiden poliitikkojenkin kommentoima ”Nyt minä sanon suoraan” ja viimeisimpänä viime viikolla boomeri-kalapaliikki.
Politiikan tekeminen, yhtä lailla kuin itsensä brändääminen siirtyy yhä enemmän sosiaalisen median kanaviin. Me vanhemmat, joilla viittaan nyt Facebook-sukupolveen eli vähintäänkin yli 35-vuotiaisiin, teemme mielipiteitä julki ja luomme mielikuvaa Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja Linkedinissä. Meitä nuoremmat lukuisissa eri sosiaalisen median kanavissa.
Brändi tai imago tarkoittaa mielikuvaa, joka ihmisillä on tietystä tunnetusta tuotteesta, yrityksestä, tuotemerkistä ja nykyään myös henkilöstä. Myös työnantajat kovasti kehottavat esimiesrooleissa olevia työntekijöitä miettimään some-kanavissaan antamaa mielikuvaa ja brändäämään itseään tiettyyn suuntaan. Kaikki ei voi kuitenkaan olla pelkkää imagon luomista, eikä politiikkaa voi tehdä yksinomaan twiiteillä.
Mutta nousevatko nyt pinnalle some-lausunnot, kohuillanistujaiset ja väärät biisivalinnat Instagram-tarinoissa? Vai saavatko mediassa ja ihmisten keskusteluissa tilaa oikeat poliittiset asiat, päätöksenteon taustat? Keskittyykö mediakaan enää politiikan tekemisessä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, vai viihteellisiin uutisointeihin, jotka kieltämättä tuottavat klikkauksia alati verkkolukijoista taisteleville medioille.
Voiko kuntapolitiikkaakin tehdä somekanavissa? Kaupunginjohtaja twiittaa näkemyksiään koulutoimen tekemisistä ja pohtii lastensuojelun tilaa kaupungissa. Tähän vastaa valtuuston puheenjohtaja napakasti ja tekee oman tykkäyksiä hakevan tik tok -videon valtuuston varapuheenjohtajan kanssa. Kaupunginhallituksen toimia arvostellaan sen jälkeen twitterissä niiden puolueiden toimesta, jotka eivät kuntavaaleissa saaneet riittäväksi valtuutettuja päästäkseen sinne. Kaupunginvaltuutettu vastaa twiitillä, joka nousee meemiksi, jota jaetaan jokaiseen whatsapp-tiliin. Facebookissa alkaa suuri Seinäjoen kaupungin budjetointia ruotiva keskustelua, johon jokainen ”merkittävä ottaa kantaa.” Raimo Sarajärvi tekee oman youtube-videon, jossa miettii, mitä nämä somepäivitykset hänelle viestivät. Kommentteja satelee ja keskustelu on ainakin näennäisesti avointa, sillä jokaisella on vapaa sana.
Tämä on ehkä uuden ajan politiikan tekemistä. Ehkä se on hyväksyttävä. Kunhan some-kanaviin tehtävät päivitykset eivät vie liikaa aikaa perehtymiseltä, päätöksenteolta, keskustelulta ja oikealta asioiden eteenpäinviemiseltä. Pohdin myös, onko valtion päämiesten ensisijainen paikka tehdä politiikkaa ja luoda henkilökohtaista brändiään eri somekanavissa vai jokin aivan muu?
Vaikken olekaan boomeri, eli suurien ikäluokkien edustaja, vaan heidän ja milleniaalien väliin jäävän unohdetun x-sukupolven edustaja, voisin silti pitää tällaista julkisen ruotimisen tapa kummallisena. Pidän myös medialta kummallisena valintana, että enemmän palstatilaa saa poliitikon twiitit kuin oikeat tekemiset. Tässä päästään taas takaisin Jutta Urpilaisen verkkosukkahousuista käytyyn keskusteluun, jolla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä yhtään minkään kanssa.
Laura Kaski,
Seinäjoen Sanomien päätoimittaja-yksikönjohtaja