Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Älytöntä menoa

”Äiti, millainen kännykkä sinulla oli lapsena?”

Niin. Minun ”kännykkäni” oli ripustettu seinälle. Puhelimesta luuriin johti puolentoista metrin kierteellä oleva johto. Seinällä kiinni olevassa aparaatissa oli pyöritettävä numerovalintalevy, jossa oli kymmenen numeroa. Puhelinta kutsuttiin lankapuhelimeksi, jota käytti koko viisihenkinen perheemme. Puhelimeen ei voinut vastaanottaa eikä sillä voinut lähettää kuvia eikä tekstiä.

Muistan jo lapsena ihmetelleeni, miksi ihmeessä silloisen palokunnan numero oli 005, koska nolla oli numerovalintalevyssä viimeisenä. Tulipalon sattuessa olisi mielestäni kestänyt ikuisuus soittaa palokunta paikalle. Saati sitten, jos olisi valinnut viimeisen numeron väärin, olisi pitänyt lyödä luuri takaisin paikoilleen, ottaa se uudestaan korvalle, kuunnella valintaääni ja aloittaa pyörittäminen uudelleen alusta, nollasta. Kodissani 1970-luvulla puhelin oli niin ylhäällä seinällä, etten olisi ylettynyt nostamaan luuria tai pyörittämään numeroita ennen kuin olisin hakenut keittiöstä jakkaran, jolle nousta. Kotimme olisi ehtinyt palaa poroksi ennen kuin olisin ehtinyt soittamaan palokunnan paikalle.

Kaukana oli tuolloin myös aika, jolloin puhelimessa puhuessa olisi ollut jotain yksityisyyttä. Asiat puhuttiin muiden perheenjäsenten kuullen. Ei tullut kuuloonkaan, että olisi voinut sanoa, että odotapa hetki, menen puhumaan rauhallisempaan paikkaan. Lankapuhelimen johto riitti juuri ja juuri toiseen huoneeseen, joka oli siis siskoni huone, jonne minulla ei ollut minkäänlaista asiaa, tietenkään.

Vaikka olen vanha, rakastan tätä älymaailmaa, jossa kaikki tapahtuu nopeasti ja näen maailman kuvina, liikkuvina tai pysäytettyinä, edessäni. 12-vuotiaana päivittelin, miksei kukaan keksi parempaa tapaa äänittää musiikkia kuin c-kasetille nauhoittaminen Tapani Ripatin radio-ohjelmasta. Parikymppisenä en voinut sietää sitä, että vhs-nauhoja piti kelata eteenpäin tai taaksepäin nähdäkseen jonkun tietyn kohdan. Cd- ja dvd-levyt toivat hieman helpotusta hätäiselle mielelleni.

Veljeni vei kärsimättömyyden ja hätäisyyden, ehkä myös laiskuuden, pidemmälle kuin minä. Hän totesi kerran aamupuuroa syödessään, että eikö koulun pihalle voisi päästä enteriä painamalla. Siihen tuskin elinaikanani päästään, mutta sehän vasta älytöntä olisikin, ellei siihen pyrittäisi.

Joskus mietin, millaista elämä olisi ilman googlea, lähimaksua tai älypuhelinta. Aika älytöntä, todellakin. Mistä vetoa, että googletat kuitenkin lankapuhelimen, Tapani Ripatin tai c-kasetin?

Anna Valli

älyllinen olento

Isokyrö