Pääkirjoitus Pohjalainen mieson maailman paras isä

Pohjalainen isä kehuu lapsiaan toteamalla ”nätti kuin sika pienenä”. Se vaihtaa räntäsateessa renkaat ja hoitaa kaikki ne hommat, joita muut eivät halua tehdä. Roskapussit se vie ja tekee ruuaksi makaroonilaatikkoa tai muussia ja jauhelihakastiketta. Kesällä se grillaa. Lihaa. Ja sanoo, ettei mitään pupujen ruokaa ala syömään.

Se hassuttaa lapsia kutittamalla parran sängellä ja riehaannuttaa lapset liian lähellä nukkumisaikaa. Kesällä se vie lapset retkelle laavulle tai pellon reunaan ihailemaan maisemaa, johon ei silmä tökkää.

Kauppaan se ei halua tulla. Ei ainakaan niihin renttukauppoihin. Eikä se koskaan muista lasten vaatekokoja. Ei aina ikiäkään. Eikä todellakaan syntymäaikoja.

Poikia se auttaa virittämään moponsa ja tyttöä kieltää istumassa toisten mopojen kyytiin. Ja kotiin tulevat kollit se lupaa viedä saunan taakse, jos satuttavat hänen pientä tyttöään. Ja poikien morsmaikuilta pitää aina kysyä: ”Kenenkäs flikkoja?”

Pohjalainen mies ei puhu eikä pussaa. Paitsi lapsiaan. Eikä se itke, paitsi kun saa pienen vastasyntyneen käden omaansa. Niin ja häissäkin se itkee ja joskus lasten joulujuhlassa. Toki se saattaa johtua myös epämukavasta penkistä. Tai allergiasta.

Se muistuttaa lapsia pukemaan heijastimet ja kelluntarannekkeet (vaikka lapsi osaisi jo uida). Se murehtii aamulla ja se murehtii illalla. Se katsoo jatkuvasti kelloa, jos lapset ovat myöhässä. Se muistuttaa läksyistä, ja siitä, että koulussa pitää olla kiltisti.

Se hassuttaa lapsia kutittamalla parran sängellä ja riehaannuttaa lapset liian lähellä nukkumisaikaa.

Pohjalainen isä istuu autossa lukemattomia tunteja. Viemässä lapsia harrastuksiin, kavereille tai hakemassa kaupasta unohdetun juuston.

Paappana se välittää piut paut vanhempien latelemista säännöistä ja tarjoaa lapsille herkkuja niin paljon kuin jaksavat syödä. Ja tekee linnunpönttöjä ja muita puukäsitöitä. Ja potkii palloa ja kantelee reppuselässä. Ja yhtäkkiä tykkääkin mennä kauppaan. Myös renttukauppaan, ja ostaa sieltä kaiken, mitä lapsi keksiikään pyytää. Ja vie lapsia retkelle sinne laavulle, ja pellon reunaan katsomaan maisemaa, johon ei silmä tökkää.

Pohjalainen mies on maailman paras isä ja paappa juuri sellaisena. On ihanaa, että minäkin saan olla jonkun mielestä nätti kuin sika pienenä.

Onnea kaikille isille. Ennen kaikkea omalleni! Syrämmellistä isänpäivää (nimenomaan kahdella ämmällä).

Laura Kaski, Seinäjoen Sanomien yksikönjohtaja-päätoimittaja

Etusivulla nyt

Luetuimmat