Pääkirjoitus: Puolustustahto suojelee 104-vuotiasta

Suomi täyttää maanantaina 104 vuotta. Itsenäinen, vapaa ja turvallinen, mutta ei itsestäänselvyytenä mitään niistä. Suomeen kohdistuu muualta odotuksia ja kiinnostusta. Pieni maamme saattaa näyttää puhtaan luontonsa, hyvin hoidettujen metsävarojensa tai geopoliittisen asemansa vuoksi kiinnostavalta muiden valtioiden näkökulmasta katsoen, mutta kallis ja arvokas se ei ole kenellekään muille, kuin suomalaisille.

Mitä etäämmälle historiaan sota-aika jää, sitä ohuemmin se suomalaisten valintoihin, arvoihin ja elämään vaikuttaa. Vaikka hyvinvointivaltion kehitys perustuu vapaudelle, jonka sodassa maata puolustaneet miehet ja naiset ovat meille taistelleet.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksen (MTS Tiedotteita ja katsauksia 2020:2) mukaan yli puolet suomalaisista suhtautuu myönteisesti siihen, että Suomessa siirryttäisiin sekä miehiä että naisia koskevaan yleiseen kansalaispalvelukseen, jonka voisi suorittaa joko siviili- tai varusmiespalveluna. Myönteinen suhtautuminen on kasvanut ja kielteinen vähentynyt.

Ei ole mitään syytä, miksi myös naisia ei voitaisi kutsua miesten tavoin suorittamaan palvelusta. Se, suorittaako sen asepalveluksena vai aseettomana, on jo nyt miestenkin valittavissa oleva asia. Ase pysyy aivan yhtä varmasti naisen kädessä, kuin miehenkin. Sukupuolikysymys asepalvelus ei enää tässä ajassa ole. Jos se on arvokysymys, sen vaihtoehtona tarjotaan siviilipalvelusta.

Pienen kansan koko reservi on valmisteltava ja koulutettava sen tilanteen varalta, että joudumme puolustuskannalle. Kriisissä tarvitaan lukuisia muitakin taitoja, kuin ampumataito. Työtä riittää jokaiselle siinä vaiheessa, kun yhteiskunta sellaisena kuin sen tunnemme hajoaa ympärillä.

Naisten määrä armeijassa on maavoimien tiedotuksen mukaan kasvussa. Kuitenkin vain tuhatkunta naista aloittaa asepalveluksen vuosittain. Kutsuntajärjestelmän muuttaminen madaltaisi varmasti naisille kynnystä valita asepalvelus ja lähteä suorittamaan armeija. Oli kriisi sota tai jokin muu katastrofi, tärkeintä on, että sen iskiessä jokainen tietää paikkansa.

Työtä riittää jokaiselle siinä vaiheessa, kun yhteiskunta sellaisena kuin sen tunnemme hajoaa ympärillä.

Maailmassa on maattomia kansoja jo riittämiin, ja heidän kohtalonsa näyttää, miksi suomalaisten ei omastaan pidä mistään hinnasta luopua.

Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle!

Johanna Koskiahde

Seinäjoen Sanomien vt. päätoimittaja

Kommentoi