Kolumni | Viime tingassa

Mitä jäisikään tekemättä, jos ei olisi olemassa viime hetkeä? Tai etenkään viime hetken paniikkia?

Ainakin näin joulun alla joulukortit jäisivät postittamatta, joululahjat ostamatta ja paketoimatta, jouluvalot asettamatta, jouluverhot vaihtamatta ja jouluruoat laittamatta, ellei tosiaan tulisi sitä ihan viime hetkeä.

Vaan jääkö elämäkin elämättä joulukuussa, jos kaiken tekemistä lykkää vasta viime tinkaan? Kaikkia ajan- ja elämänhallinnan oppaita kuuntelevien ja uskovien mukaan joulu tulee, vaikkei sen eteen tekisikään mitään. No, tottahan tuo toki on. Mitä, jos uskoisikin joulutonttuihin, jotka väkertävät joululahjat ja jouluruoat? Ja joulupukkiin, joka Petteri Punakuonon vetämällä reellä toimittaisi joululahjat kaikille maailman ihmisille?

Tämä joulunalusaika on viides, jonka vietän asiakaspalvelijana paikassa, joka tarjoaa myös postin palveluja. Kiire alkaa jo marraskuussa, kun Yhdysvalloista Suomeenkin levinnyt Black Friday -ostospäivä saa ihmiset tilaamaan tavaraa mahdottomien alennuksien innoittamina. Postipaketteja tulee ja menee tuhansittain käsiemme kautta, ihan vain muutaman viikon aikana. Pakettien määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Eräs asiakas kysyi minulta toteavaan sävyyn, että ei kai nyt kukaan enää joulukortteja lähetä. Juuri sinä päivänä oli viimeinen mahdollisuus lähettää joulutervehdys edullisemmalla joulupostimerkillä. Vastaukseni siis kuului, että taisipa kortteja lähteä täältäkin taas tuhansia. Vielä muutama sata oli senkin jälkeen lähdössä, koska korttien perillemeno jouluksi taattiin vielä myöhemminkin, jos oli valmis maksamaan.

Oman kokemukseni mukaan joulu tuntuu todellakin olevan tärkeä juhla suomalaisille. Kaikki tämä muistamisten määrä ei voi olla merkki mistään muustakaan. Tänäkin vuonna olen kuullut asiakkailta, kuinka he eivät tänäkään jouluna pääse kokoontumaan läheistensä kanssa. Kaikesta materiasta ja hössötyksestä huolimatta ihmisille tuntuu kuitenkin olevan tärkeintä saada olla joulu rauhassa läheistensä kanssa. Aikoinaan minäkin olin lähes aina joulunpyhinä töissä, mutta tänä jouluna saan rauhoittua kotona.

Omat tyttäreni ovat joka vuosi toivoneet joululahjaksi hyvää ruokaa, paljon suklaata, saunomista, haudoilla käymistä ja yhdessäoloa sohvalla maaten. Tänä jouluna tämä ei ikävä kyllä toteudu, koska toiselle tyttärelleni osui työvuoro sairaalassa jouluna.

Minä voisin toivoa näin ihan viime tingassa joulun ihmettä: Jospa joulupukki antaisi minulle joululahjaksi molemmat tyttäreni. Kunhan ei pudottaisi heitä joulusaunan savuavasta piipusta, vaan toisi heidät reessään kotipihaani.

Anna Valli, Isokyrö

Ahkera joulupukin apulainen

Etusivulla nyt

Luetuimmat