Kolumni | Viljelijän asema ei parane odottelemalla

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2021 Pellolta pöytään –strategian, jossa luodaan visiota eurooppalaisesta ruokaketjusta vuoteen 2050. Strategia sisältää aloitteita eläinten hyvinvoinnista ruokahävikin vähentämiseen ja luo kokonaiskuvaa elintarvikeketjusta. On hyvä, että vihdoin elintarvikeketjua tarkastellaan kokonaisuutena. Tuottaja, kuljetus, teollisuus, kauppa, kuluttaja; koko ketjun on osallistuttava hiilineutraaliustalkoisiin. Valitettavasti strategia keskittyy voimakkaasti alkutuotannon sanktiointiin, vaikka mukaan kuuluisi myös rahan tasaisempi jakautuminen ketjussa. Kannattavuuskriisi osoittaa sen tarpeellisuuden.

Maatalouden kannattavuuskehitys on tällä hetkellä huolestuttava; tuotantopanosten hinnat ovat nousseet, yrittäjätulo on pienentynyt eikä elintarvikkeiden hinnoissa näy muutoksia. Nyt tarvitaan vahvempia toimenpiteitä EU:ssa ja kansallisesti. Yksi ratkaisu on pitkien sopimuskausien lyhentäminen. Suomen maataloustuet nousivat kuudella prosentilla vuonna 2021 alkaneella rahoituskaudella, kun muualla Euroopassa ne laskivat. Perusongelmaa eli viljelijän heikkoa asemaa elintarvikeketjussa se ei tietenkään paranna, vaikka onkin hyvä asia.

Viljelijän aseman parantamiseen on panostettu. Viime vaalikaudella olin neuvottelemassa epäreilujen kauppatapojen direktiiviä, joka on toimeenpantu Suomessa elintarvikemarkkinalain kautta. Kumpikin pyrkii vahvistamaan tuottajan asemaa ruokaketjussa. Suomessa ministeri Lepän johdolla tehdyn lain tuloksena perustettiin uusi elintarvikemarkkinavaltuutetun virka. Tarkoituksena on estää ja puuttua epäreiluihin alkutuottajia kurittaviin kauppatapoihin. Mielestäni valtuutetun pitäisi hanakammin katsoa, että ruokamarkkinat toimivat reilusti. Meillä ongelmana on todella vahva ja keskittynyt kauppasektori, ja jos nykyiset toimet eivät anna tarpeeksi selkänojaa, on ryhdyttävä vahvistamaan näitä. Uutta aloitetta komissiolta on odotettavissakin parin vuoden päästä.

Isoa kuvaa piirrettäessä on muistettava, että vuonna 2019 aloittaneen komission linja on erittäin ilmasto- ja ympäristökeskeinen. EU-politiikan pääosaa esittää vihreän kehityksen ohjelma, green deal, mikä on ohjenuora ja kehys kaikelle lainsäädännölle. Vaikutus on suora luonnonvara-alalle. Maaseutu näyttäytyy enemmänkin hiilivarastona ja raaka-ainereservinä, kun sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eli maaseudun ihminen ja kannattava maaseutuelinkeinojen harjoittaminen on unohtunut. Korona-aikana ymmärrys huoltovarmuudesta huolehtimisesta muistui mieleen, mutta ehkä vain hetkeksi, sillä jatkuvasti on muistutettava, että maatalouspolitiikan keskiössä pitää olla ruuantuotanto.

Elsi Katainen

MEP, Euroopan parlamentin jäsen

Maaseutu näyttäytyy enemmänkin hiilivarastona ja raaka-ainereservinä, kun sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eli maaseudun ihminen ja kannattava maaseutuelinkeinojen harjoittaminen on unohtunut.

Etusivulla nyt

Luetuimmat