Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Sari sairaanhoitaja ja Lasse lastentarhanopettaja

Sari sairaanhoitaja haluaa lisää palkkaa. Kahden vuoden korona kurimuksen jälkeen palkan korotusvaatimus tuntuu kohtuulliselta. Normaalisti palkka nousee, jos tehtäväkentässä on tapahtunut muutoksia tai työnkuvasta on tullut haastavampi.

Jos sympatiapisteillä voisi ostaa bensaa ja ruokaa tai matkustaa ulkomaille, sairaanhoitajat ja lähihoitajat eivät kärsisi minkäänlaista taloudellista kurjuutta. Olalle taputuksia ja ymmärtäjiä riittää kyllä. Vuosi toisensa jälkeen terveys- ja hoitoalan ammattilaiset keikkuvat ammattien arvostusasteikon kärkisijoilla. Silti arvostus ei näy palkassa. On täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa se alkaa tuntumaan epäreilulta.

Työnteon kannattavuus ongelman kanssa ei paini yksin sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Kaikki julkisen sektorin naisvaltaiset alat ovat olleet jo pitkään palkkakuopassa. Työntekijöitä on helppo käyttää hyväksi silloin, kun työtä tehdään kutsumuksesta. Jos alalle hakeutuu, vaikka palkkauksessa tietää jäävänsä jälkeen, silloin vaikuttimena on muutakin kuin raha. Mutta rajansa se on kaikella.

Se raja on tullut vastaan jo kauan sitten. Se näkyy kaikkialla julkisella sektorilla terveyspalveluissa, sosiaalityössä, varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa. Rajan rikkoutuminen näkyy avoimina työpaikkoina, joita ei saada täytettyä. Sijaispulana, ylitöinä, henkilökunnan kuormittumisena, sairaslomina ja lopulta alan vaihtona.

Seuraukset tavallisille kansalaisille ovat pahimmillaan todella rajuja; pitkät hoitojonot, hoitamattomat fyysiset ja psyykkiset sairaudet, oirehtivat ja pahoinvoivat lapset etc.

Yhteiskuntaamme on syntynyt rakenteellinen ongelma, jota poliitikot eivät ole kyenneet ratkaisemaan. Tärkeämpää ovat olleet julkisen sektorin leikkaaminen ja veropohjan kaventaminen. Kilpailukyky ajatteluun ei ole kuulunut terveet ja hyvinvoivat ihmiset. Olemme onnistuneet rapauttamaan järjestelmämme ihan itse.

Demokratiassa, ainakin periaatteessa, Kari kassapalvelijalla ja Raija rahtarilla on valta päättää, saako Sari sairaanhoitaja ja Lasse lastentarhanopettaja työstään kohtuullisen korvauksen vai pelkästään lämpimiä ajatuksia. Joku lupaa veronkevennyksiä, joku toinen hyvinvointia. Voimme itse päättää, mihin suuntaan laiva kulkee. Ja kuka polttoaineen maksaa.