Kolumni | Saako maatalousyrittäjä olla ylpeä työstään?

Olen miettinyt otsikon kysymystä jo pidemmän aikaa. Kolme asiaa tänä keväänä on saanut sen jollain tavalla konkretisoitumaan minulle.

Meitä maatalousyrittäjiä pidetään usein jonkin sortin toisen luokan yrittäjinä. Moni pyörittää liikevaihdoltaan isoakin maatilaa ja silti vähän häpeillen kutsuu itseään yrittäjäksi. Saati sitten, että ylpeilisi tekemisillään. Yleinen keskustelu ei ehkä siihen myöskään kannusta.

Muutama viikko sitten eräs tässä nimeltä mainitsemattomaksi jäävä vegaaniaktivistien ryhmä käytti luvatta tilamme Instagram-tilitä nappaamiaan kuvia kotieläintuotantoa arvostelevalla TikTok-videolla. Videolla näkyi nimemme. Yhdessä kuvassa näkyi minun naamani, toisessa erään viimekesäisen harjoittelijamme.

Ensimmäinen reaktio oli itku, voimattomuuden tunne. Tein rikosilmoituksen (siitä ei tähän päivään mennessä ole seurannut mitään) ja tälläkin aktivistiryhmä retosteli sosiaalisen median tileillään. Aloimme saada vihaisia viestejä. Suljin IG-tilimme. Aktivistien postausten kommenttikentissä (tiedän, ei pitäisi lukea!) haukuttiin meitä. Yksi kommentoija sanoi, ettei tuottajien työtä saa arvostella, kun ”he tekevät niin arvokasta työtä” ja laittoi perään räkäisen naurun emojeja.

Viime viikolla olimme mieheni kanssa Espanjassa opintomatkalla. Kaikki tapaamamme viljelijät olivat todella ylpeitä työstään. He tuottavat ylpeinä lihaa ja esimerkiksi sinimailasrehua riittää vientiin asti eikä kukaan häpeile sitä tunnustaa. Suomessa yleisessä keskustelussa ruuanvienti saa arvostelua.

Sitten näin ekonomisti Tuomas Malisen viitanneen uuteen maa- ja metsätalousministeri Kurviseen, että ”Pohjanmaalla häntä kutsutaan sikatilan emännäksi. Se kertoo kaiken hänen arvostuksestaan”. En tiedä tarkalleen mitä tällä tarkoitetaan, mutta jotain vikaa meissä sikatilan emännissä vissiin on?

Pari viikkoa mietittyäni, monen kollegan kanssa keskusteltuani ja Espanjanreissun tehtyämme sisuunnuin. Avasin IG-tilimme uudestaan. Aion olla jatkossakin ylpeä siitä, että tuotamme puhdasta, kotimaista ruokaa kaikkia taiteen sääntöjä noudattaen ja työllistämme itsemme lisäksi muita ihmisiä.

Sanovat, että ei kissa kiitoksella elä. Jos palkkio tekemästämme työstä ei päätä huimaa niin on meillä sentään ylpeytemme. Sillä ei ehkä osta ruokaa kaupasta tai maksa laskuja, mutta en suostu siihen, että joku sitä meiltä veisi pois.

Lotta Iso-Tuisku

maatalousyrittäjä,

sikatilan emäntä Ilmajoelta

Etusivulla nyt

Luetuimmat