Kolumni | Kylmäävä kevät maataloudessa

Maatalouden osalta viime kesän heikko sato aloitti viljojen hintatason nousun ja Ukrainan sota sai hinnat reagoimaan ennätystasoille. Heille joilla oli viljaa myytävänä, tämä tietysti oli positiivista, mutta viimeistään tuotantopanosten raju kallistuminen teki ilon lyhytaikaiseksi. Kotieläintiloilla, varsinkin runsaasti ostorehuja käyttäville tiloille, tämä oli katastrofin alku. Pitkään jatkunut heikko kannattavuus on syönyt tilojen taloudelliset puskurit, joita yritystoiminnassa pitäisi tietenkin olla. Saman aikaisesti kohonneet energia- ja lannoitekustannukset lisäävät tilojen taloushaastetta. Normaalissa markkinataloudessa tuotantopanosten kohonneet kustannukset siirretään tuotteen hintaan. Näin toimii esimerkiksi lannoiteteollisuus. No taisi määräävässä markkina-asemassa oleva yhtiö varmuuden vuoksi nostaa hiukan kustannuksia enemmän, koska ensimmäisen vuosineljänneksen liikevaihto kasvoi 88 prosenttia vuodentakaisesta ja liikevoitto 223 prosenttia.

Maatalouden tuottajahinnat määräytyvät pääosin heikkokatteisen teollisuuden neuvotteluissa keskittyneen kaupan kanssa. Kun ostajia on kaksi tai kolme, ei yhtään kauppaa ole varaa jättää tekemättä. Kauppa kilpailee kiivaasti markkinaosuuksista, mutta tekee siinä sivussa miljardituloksen ja voi aina pelotella ulkomaisella vaihtoehdolla. Tämän vaihtoehtoisen tuotteen tuotanto-olosuhteet eivät useimmiten vastaa Suomen lainsäädäntöä. Onneksi suomalainen kuluttaja arvostaa kotimaista ruokaa, siitä kiitos heille.

Positiivinen luonteeni on ollut koetuksella kuunnellessani tuottajien ahdinkoa. Osalla tiloista on edessä viimeiset kevättyöt. Tässäkin tilanteessa täytyy kuitenkin muistaa, ettei mikään tila, oli se millainen sukutila tahansa, ole sen arvoinen, että sen vuoksi kannattaa uhrata terveytensä ja perheensä. Vanhasta luopuminen ja uuteen siirtyminen voi joskus olla oikea ratkaisu.

Tästäkin ajanjaksosta suomalainen maatalous selviää. 1860-luvun nälkävuosien opettamana siirryttiin maataloudessa laajemmin kotieläintalouteen. Tällä pyrittiin varmistamaan ruokaturvaa katovuosien varalle. Tämäkään perusasia ei ole muuttunut. Kotieläintuotannon rinnalle on kasvanut laaja kasviperäisiä raaka-aineita käyttävä teollisuus. Viljaa käyttävän leipomoteollisuuden ja alkoholituotannon rinnalla meillä on runsaasti erikoistuotantoa mm. sokerijuurikkaan, perunan ja valkuaiskasvien osalla. Näitä kaikkia tarvitaan ja uudet avauksetkin ovat tervetulleita. Maataloustuotanto on perinteistä huolimatta uudistushaluista ja alati muuntuvaa. Tosin luonto ja sääolot antavat meille raamit joiden sisällä on toimittava.

Normaalia kesää toivottaen!

Kirjoittaja on MTK-Etelä-Pohjanmaan kenttäpäällikkö

Etusivulla nyt

Luetuimmat