Heinäkuuhun siirrytään ylihuomenna ja seuraavassa kuussa jo koulunpenkille. Harvassa ovat enää kuivaheinän tekijät, mutta helppoa on moni muukin asia heinäkuun poutasäässä. Ja se koulu, se on vielä kaukana! Tässä vaiheessa kesää asian mainitseminen on ikävästi tehty.
Heinäkuussa Suomi sulkeutuu kesälomalle. Mitään suurta ei tunnu tapahtuvan, päätökset eivät etene eikä ketään saa kiinni niistä vastaamaan. Yhteiskunnan rattaisto hidastuu ja teho putoaa. Etenkin nyt vallitsevassa helleaallossa on varmasti vain hyväksi, jos kukaan ei päätä mitään maailmaa mullistavaa. Kuten Yhdysvalloissa kävi aborttilain kohdalla. Helle sumentaa ajatuksenjuoksun ja sekoittaa ajantajua niin, että yksi maailman suurvalloista palaa yhdellä päätöksellä viidenkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Välillä sen unohtaa, että suomalaisten unelmien Amerikka on edelläkävijä ainoastaan aseteknologiassa.
Amerikasta puheen ollen, kyllä kelpaa Seinäjoen Floridassa, Kalajärvellä, lapsikatrastaan hellepäivän päätteeksi käydä uittamassa. Ei ihme, että karavaanarit ovat valinneet paikan vuoden caravan-alueeksi. Sen rannalla unohtaa olevansa tekojärven äärellä, niin mukava on ympäristö ja kaunis on maisema. Maakunnasta löytyy valtavasti muitakin matkailun helmiä, joilla alkavan loman päivät on antoisa täyttää.
Oman lomani päivät täytän pääosin metsänhoitotöillä. Vaativaa on vanhan peltoheiton valjastaminen hiilinieluksi. Kesäkausien useiden hehtaareiden heinäämisurakka, eli puuntaimien paljastaminen heinäkasvillisuuden uumenista päivänvaloon, pitää toimeliaana. Vaan voiko valittaa, kun saa kesänsä vuosi toisensa perään kukkaniityllä viikatteen kanssa heiluen viettää? Työhön käy myös pojan jääkiekkomaila, tulee harrastevälineille käyttöä vuoden kaikkina aikoina. Tärkeää on aina nähdä asioiden positiivinen puoli.
Positiivisuuden kautta katsoen tämä vallitseva näännyttävä helleaaltokin on mahtava juttu, sitten marraskuussa, kun sitä kaiholla muistellaan. Siinä vaiheessa, kun palanut iho on toipunut ja hyttysten ininän ääni vaimennut korvissa.
Hyvää kesää!