Viime viikolla kävin tapaamassa isääni lapsuuden kotitalossani. Ilma oli kaunis, pieni kesäsade ei paljoa auringossa haitannut. Taloon ja ympäristöön liittyy vahvoja mielikuvia ja hajuja, jotka palaavat mieleeni siellä käydessäni. Muistan kotipihan leikit ja temmellykset, surut ja ilot, joita tuossa paikassa koettiin. Kuivuneen puun tuoksun ja lintujen laulun.
Keskustelut isäni ja veljeni kanssa veivät muisteloon isoisästäni, joka asui tien toisella puolella, niin ikään isäni kotitalossa. Sain luettavaksi hänen kirjoittaman omaelämäkerran, jonka ahmaisin lähes yhdeltä istumalta. Vanhat muistelmat elämästä rankkaa työtä tehden, oman perheen elättäminen ja arkea rakkaan kanssa jakaen, koskettivat syvältä.
Sukujuureni ovat pitkälti suomalaiset ja nimenomaan pohjalaiset. Se on auttanut minua ymmärtämään kuka olen. On tärkeää tietää, mistä tulee. Ymmärrys suvustaan ja taustastaan antaa mahdollisuuden ymmärtää elämää isommassa mittakaavassa. Ymmärtää miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Mitkä asiat ovat tärkeitä ja miksi.
Samalla reissulla törmäsin pariskuntaan Yhdysvaltojen Iowasta, jotka olivat tulleet selvittämään miehen isoisän tarinaa. Heidän kuulemansa mukaan isoisä oli syntynyt Isossakyrössä, mutta se oli ainut tieto, mitä he kantoivat mukanaan. Yksi vanha kuva ja nimi olivat vieneet heidät vanhalle kirkolle, mutta he kaipasivat apua lisäselvityksiin, sillä ilman suomen kielitaitoa oli vaikea löytää tietoa itse. Meidän oli vaikea miettiä mistä tietoa voisi saada, kun ei ole tarvinnut kyseistä selvitystä tehdä. Meillä on ollut joku, jolta kysyä. Ohjasimme heidät paikalliseen kirkkoherranvirastoon, josta he toivottavasti saivat apua ja tien, mitä jatkaa eteenpäin.
Itseäni harmittaa miten nuori olen ollut isovanhempieni kertoessa muistelmia menneestä. En niistä paljoa muista, ainoastaan muiden jatkokertomuksia, jotka ovat toivottavasti mukailleet todellisuutta. Onneksi toinen isoisäni oli sielultaan kirjailija ja vielä taitava sellainen, joka osaa kertoa asiat kauniin runollisesti, mutta totuutta muuttamatta. Ja päätti jättää jälkeensä tarinoita myös paperille.
Muistetaan opiskella ja vaalia historiaa, jotta voimme ymmärtää tulevaisuutta. Keskustellaan vanhempien sukupolvien edustajien kanssa, jotka voivat kertoa maailmaa omien linssiensä läpi. Tarinat ovat ennenkin olleet ihmisen maailman perusta ja ovat sitä Google-hausta huolimatta edelleen. Kaikkea ei voi vieläkään löytää netistä ja toisaalta hyvä niin.