Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Metsästysharrastus antaa elämyksiä läpi elämän

Isä pökkii kylkeen, ”herää, nyt lähdetään”, ikä minulla vain alle 6 vuotta. Hetken metsässä kävelyn jälkeen suomenpystykorva Jekku alkaa haukkumaan lintua. Isä häviää kuusikkoon ja minä jään mättäälle repun kanssa. Vähän pelotti ja huudin perään, ”isä onko sulla se eksymäkello (kompassi) mukana”, haukku loppui, lintu lähti. Ensimmäinen oppitunti oli pidetty, jos haluaa nähdä ja kuulla, ollaan ja liikutaan tarvittaessa hiljaa. Mukaan pääsin silloin tällöin ja kaipuu luontoon vaan lisääntyi.

Oma koira ja metsästysoikeuden sekä aseen hallussapitoluvan saanti mahdollisti itsenäisen toiminnan eräretkillä. Yksin liikkuminen toi myös vastuuta niin aseen käsittelyssä kuin luonnossa liikkumiseenkin. Oman eräkulttuurin rakentelu alkoi, jahtireissut oman koiran kanssa antoi vuosikymmeniä vastapainoa arkisille askareille. Oma harrastus keskittyi suomenajokoiran toimintaan jahtikaverina. Ajokokeet koemuotona oli seuraava kiinnostuksen kohde. Palkintotuomarikortin suorittamisen jälkeen olin oikeutettu toimimaan tuomarina ajokokeissa ja pääsin seuraamaan mitä moninaisemmissa tilanteissa koiran ja jäniksen liikkeitä. Koeryhmään muodosti kaksi tuomaria ja koiran omistaja tai kuljettaja sekä koeteltavana oleva koira. Koepäivä ryhmässä on mahdollistanut mitä moninaisemmat keskustelut ja tilanteet koetapahtuman seuraamisen ohella. Tuomarityöskentely on myös vaatinut vastuuta ja oikeudenmukaisuutta erilaisten tilanteiden käsittelyssä.

Jottei harrastus jäisi liian yksipuoliseksi niin mukaan tuli vielä hirvijahti 36 vuotta sitten, toki muussa toiminnassa tuli vähennystä pikkuhiljaa. Samoin ajokoira vaihtui hirvikoiraksi ja niiden kanssa työskentely ja opiskelu jatkui. Jahdit toteutui lähes samalla kaavalla, vaikka koirat ja jahdattavat vaihtuivatkin. Kymmenet uudet kaverit toi mukanaan yhteisöllisyyden ja makkaratulilla tarinat ja kokemukset sinkoilevat.

Harrastus on taipunut matkan varrella erilaisiin elämäntilanteisiin ja ollut tasapainottamassa kiireisiäkin aikoja. Nyt pikkuhiljaa ”filttiketjuun” siirtymisen myötä on ilahduttavaa saada nuoret harrastamaan. Ihminen on myös osa luontoa ja tasapainon merkityksen ymmärtäminen jatkossa kokemusten myötä on entistä tärkeämpää. Aamulenkit jatkuu ympäri vuoden vaikkei koiraa enää olekaan, liikkuminen on voimavara, josta ei malta luopua.

Uuden metsästyskauden alkaessa haluan muistuttaa varsinkin ilta- ja aamuhämärissä hirvieläinten liikkeistä, jolloin törmäysvaara teillä kasvaa.

Kirjoittaja on eränkävijä Seinäjoelta