Päätoimittajalta Vakavien aatosten äärellä

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan tuhoaa urheaa puolustussotaa käyvää itsenäistä kansakuntaa ja sen kotimaata sekä demokraattisen hyvinvoinnin perusteita koko Euroopassa. Venäjän hyökkäyssota ja toiminta tuhoaa uskoa tulevaisuuteen. Sydänalaa kaihertaa kysymys, miten ikinä siitä voisimme selviytyä, jos sota tänne meillekin tuhovoimassaan levittäytyisi?

Siinä ajatuksessa on katsottava isänmaataan rohkeasti puolustavien ukrainalaisten taistelua tänä päivänä ja meidän oman isänmaamme ja kansamme taistelua historiassa. Vastoin odotuksia on selvitty ennenkin. Pieni kansa voi sisulla ja kunnialla nousta vastustamaan suurilukuisen vihollisen ylivoimaa. Kovan hinnan pitää jokaisen isänmaata puolustavan olla valmis maksamaan, sillä ilman kalleimpia uhreja vastarinta ei toteudu. Tässä hetkessä Ukrainan sota muistuttaa meille sen, että valppaana ja valmiudessa tulee olla aina.

Oli käsittämätön, pysäyttävä hetki, kun lähes 80 vuoden epätietoisuus oli ohi.

Uutiskuvat Ukrainasta johdattavat ajatukset rintamalla taistelevien sotilaiden kohtaloihin. Moni jää kotiin koskaan palaamatta. Omaisille jää kaipaus, suru ja pahimmillaan epätietoisuus rintamalle kadonneen rakkaan kohtalosta. Suomi oli toisessa maailmansodassa ainut valtio, joka kuljetti kaatuneet sotilaansa kotiseudun kirkkomaahan. Oli kunnia-asia, että veljeä ei jätetä. Tätä arvokasta ajatusta edelleen toteuttaen ovat suomalaiset vapaaehtoiset viimeisen 30 vuoden ajan tehneet työtä etsien ja tuoden kotiin sankarivainajiamme itärajan takaa. Seinäjoella järjestetään viikon kuluttua tästä toiminnasta kertova luento, josta on tässä lehdessä juttu.

Edelliskesänä sain kunnian osallistua jatkosodan sankarivainajan hautajaistilaisuuteen. Nuoren 19-vuotiaan pojan, isäni pikkuserkun, joka vapaaehtoisena 17-vuotiaana lähti sotatielle. Pitkä oli sotilaan tie kotiin, kun hän 77 vuotta myöhemmin palasi kotipitäjäänsä, kotikirkon sankarihautausmaalle sen ristin alle, joka hänelle jo vuonna 1948 oli pystytetty Talin-Ihantalan rintamalle jääneenä.

Tuo nuori sotilas on elänyt muistoissa, ajatuksissa ja sanoissa perheensä keskuudessa kaikki nämä vuosikymmenet. Oli käsittämätön, pysäyttävä hetki, kun lähes 80 vuoden epätietoisuus oli ohi. Nuoren sotilaan pitkä matka tuli päätökseensä arvokkaan ja kunnioitusta osoittavan tilaisuuden myötä. Sankarivainajat ovat ansainneet meidän jokaisen nöyrimmän kunnioituksen ja syvimmän kiitoksen. Ilman heitä, lähes 95 000:ta kalleimman uhrin antanutta, Suomea ei olisi.