Kun pari viikkoa sitten kirjoitin paikallislehteen ajatuksiani seurakunnallisesta toiminnasta, aiheutti se myönteistä keskustelua niin paljon, että laajennan lukijoiden piiriä kirjoittamalla myös alueellisiin lehtiin. Palaute sopii ohjeeksi myös naapuriseurakunnissa.
Useasti sain palautetta siitä, että monissa seurakunnissa, myös Ilmajoella, on hyvin järjestetty lapsille ja nuorille kerhoja, nuoppari ja leirejä. Mutta samaan hengenvetoon kysyttiin, mitä palveluja tarjotaan yksinäiselle vanhukselle. Aikaisemmin kylissä ja taajamissa diakoniajohtokunnan työntekijät kävivät tervehtimässä. Nyt toimii isot diakoniapiirit, eikä enää diakoniatyöntekijä kierrä ”kentällä” kuin pyydettäessä.
Työ on muuttunut huonompaan suuntaan. Sitä tehdään vain pyydettäessä. Vierailkaamme ehdokastoverit vanhusten ja syrjäytyneiksi kokeneiden ihmisten luona ja soittakaa vaikka jo vierailukohteesta diakoniatoimistoon, jotta täällä tarvitaan keskustelijaa ja muuta hengellistä ajanvietettä. Voi olla, että taloudellista apuakin. Monella vanhuksella tai syrjäytyneellä jää liian helposti pyytämättä soitto ja käynti.
Sorvatkaamme kotikirkkomme kynnys matalaksi.
Tästä sainkin ”aasinsillan” lakkautettuihin johtokuntiin. Johtokunnat on palautettava! Ennen johtokunnissa oli innokkaan avuliaita jäseniä. Puheenjohtajaksi on valittava työalasta erittäin kiinnostunut henkilö. Ja hänen tulee johtaa työalaa ja ottaa jäseniltä toimintaideoita vastaan, jotta alan työntekijöillä riittää työtä seurakuntalaisten eteen.
Johtokuntiin nimettyjen pitää myös olla työalasta kiinnostuneita. Paikka ei ole mikään ”palkintopaikka” siitä, että on esimerkiksi asettunut ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Jäsenet ovat työntekijäin tukena kerhoissa ja muissa kokoontumisissa. Ihan alkuvaiheessa pitää tutustua oman alansa töihin ja tehtäviin. Johtokuntiin on jäsenet nimettävä kirkkovaltuustossa, jotta johtokunnan tehtäviin saadaan alueellisesti ja toiminnalliset kattava kokoonpano.
Pitkään kirkon toimintaa seurannut henkilö korosti myös, että luottamushenkilöksi valittavan on tosi tärkeä tietää tuloslaskelmasta ja taseesta, yleisestikin taloudenhoidosta, eikä sitä saa jättää yksin talousosaston päätettäväksi.
Pian valittavat luottamushenkilöt päättävät seurakunnan kirkollisveroprosentista, talousarviosta ja muista talousasioista, rakennushankkeista, avustuksista, monista työntekijävalinnoista ja uusista viroista, seurakunnan toiminnan painotuksista ja seurakunnan tilojen käytöstä. Kirkkovaltuutetut äänestävät myös kirkolliskokousvaaleissa eli valitsevat päättäjät kirkon ylimpään päättävään elimeen. Kirkolliskokous päättää esimerkiksi kirkon oppiin liittyvistä kysymyksistä ja kirkon kokonaistaloudesta.
Sinä äänestäjänä päätät, kuka hoitaa sinun seurakuntaasi. Sorvatkaamme kotikirkkomme kynnys matalaksi.