Minun isäni oli hassu mies, joka valmisti teekupillista sekuntimittarin kanssa ja puki suorat housut lähtiessään viemään roskia.
Puolisoni isä, appiukkoni, on toista maata. Hän on taiteilija, joka kulkee mieluiten sandaaleissa ja nukahtaa sohvalle.
Oma mieheni taas pesee pyykkiä, kuskaa lapsia harrastuksiin ja täyttää tiskikonetta. Melkein joka ilta myös hän nukahtaa sohvalle - jotkut asiat siirtyvät isältä pojalle.
Kaikki kolme ovat isiä. He kysyvät lapselta, mitä kuuluu ja miten voisin jeesata.
Isä korjaa pyörän, isä antaa vitosen ekstraa, tai isä tekee iltapalaksi juustoleivän.
Isä ei ole ihmeellinen, ja juuri siksi hän on.
Yhä useammalta mieheltä isyys jää kokematta, tai ainakin uhkaa jäädä. Väestöliitto kertoi jo vuonna 2018, että isäksi haluavien miesten määrä oli pudonnut vuosikymmenessä lähes kolmanneksella. Syitä on monta. Ehkä puolison löytäminen on vaikeaa, ehkä tulevaisuus ahdistaa. Syynä voi olla myös kapea kuva lapsiperhearjesta: ei saa unta, ei vapaata eikä puolison rakkautta.
Isyyteen voi liittyä pelkoakin, sillä isyys ei ole aina valinta samalla tavalla kuin äitiys. Äidillä on aina mahdollisuus raskaudenkeskeytykseen, isällä ei. Isäksi voi tulla tahtomattaan.
Silti isät ovat pääsääntöisesti isyyteen tyytyväisiä ja kuvaavat isyyttä usein elämänsä parhaaksi asiaksi.
Lapsia saaneet ovat Suomessa tutkitusti onnellisempia kuin lapsettomat, toisin kuin muualla maailmassa. Meillä perhevapaat ja päivähoitojärjestelmä helpottavat vanhemmuutta. Vastikään uudistettujen vanhempainvapaiden turvin isällä on aiempaa todellisempi mahdollisuus jäädä puoleksi vuodeksi kotiin, ihan vain olemaan isä.
Vinkki: Perhearjessa onnea isyydestä kokevat yleisimmin ne isät, jotka panostavat lastenhoitoon ja kotitöihin.
Viime vuonna Suomessa tuli ensi kertaa isäksi yli 20 000 miestä. Yli puolet täysi-ikäisistä miehistä on isiä, ja yhteensä heitä on maassamme lähes 1,3 miljoonaa.
Kun Suomessa kipuillaan matalaa syntyvyyttä, sanat suunnataan usein nuorille naisille, mutta kyllä kannattaisi tsempata miehiäkin. Heillä on äiteihin verrattuna pitkä herkkyyskausi - isäksi voi tulla ensi kertaa tai uudelleen vielä eläkeiässä.
Minulla on kaksi alakouluikäistä poikaa. Toinen aikoo jalkapallotähdeksi, toinen ehkä insinööriksi.
Vaan tulisiko heistä isiä? Kysyin.
“En mä nyt vielä vielä tiedä. Siihen tarttee lapsen.”
Siitä se alkaa, tie ihmemieheksi.
Kirjoittaja on kirjailija, psykologi ja MLL Seinäjoen puheenjohtaja