Talous sakkaa, Putin hyökkäilee, energia kallistuu. Paljon on uutisissa negatiivista sävyä ja sama kylmä kyyti tulee jatkumaan seuraavalla hallituskaudella, jos haluamme pysäyttää velkaantumisen ja turvata tulevaisuuden tuleville sukupolville.
Taloutta voidaan yrityselämästä saamani kokemuksen mukaan parantaa joko tuloja suurentamalla tai menoja pienentämällä.
Taloutta voidaan yrityselämästä saamani kokemuksen mukaan parantaa joko tuloja suurentamalla tai menoja pienentämällä. Verotusta kiristämällä (jota muuten vain 26% Suomalaisista kannattaa) voisimme teoriassa suurentaa valtion tuloja, mutta tällä politiikalla kurjistamme entisestään Suomalaisten oloja. Veronkiristykset johtavat maksajien vähenemiseen ja lopputulos on entistä huonompi. Aidosti leikkaava talouden hallinta tulee olemaan ainoa tie velkaantumisen pysäyttämiseen ja kaikkien meidän olojen, hyvinvointivaltion palauttamiseen. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n tutkimuksen mukaan 65% suomalaisista haluaa nimenomaan leikata menoja talouden kohentamiseksi. Listalleen Suomalaiset nostavat leikkauskohdiksi valtion keskushallinnon, kehitystyön, Yleisradion, taiteen ja kulttuurin. Toisaalta leikkauksilta pitää säästää sosiaali- ja terveydenhuolto sekä maanpuolustus. Tällainen pragmaattinen lista on Perussuomalaistenkin talouspolitiikan ytimessä.
Sanna Marin totesi SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa, että Suomessa yksi suurimpia kasvun tulppia tällä hetkellä on, että osaajia ja työvoimaa ei ole riittävästi. SDP tarjoaa tähän avuksi työperäistä maahanmuuttoa. Tästä olisi helppo olla Marinin kanssa samaa mieltä, jos maahanmuutto olisikin sitä työperäistä. Ongelma on se, että pääministeri ei erottele turvapaikanhakijoita tai muuta maahanmuuttoa työperäisestä maahanmuutosta. Meillä ei ole varaa elättää yhtään ylimääräistä henkilöä, joita maahan tulee huomattavasti enemmän kuin osaavia veronmaksajia. Kuten eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä totesi kolumnissaan että Suomen kaltainen maa, jossa on kireä verotus, korkeat elinkustannukset, vain eurooppalaista keskitasoa olevat palkat, syrjäinen sijainti, vaikea kieli sekä 1350 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa ehkäisevät tehokkaasti osaajien ryntäystä pohjolaan. Valittavana kun on myös Sveitsi, Hollanti tai Norja. Toisaalta maamme sosiaaliturva on suuri houkutin maahanmuutolle, mutta veronmaksajia siitä porukasta ei tule.
Tuskin kenellekään olisi ongelma, että saisimme tänne lisää osaavia ja ahkeria veronmaksajia.