Päätoimittajalta Yhteinen tahtomme on rajojasi suojella, isänmaamme

Itsenäinen Suomi täyttää tiistaina 6. joulukuuta 105 vuotta. Päivä on suomalaisten suuri juhla. Itsenäisyyspäivälle kuuluvan arvon mukainen juhlinta on kunnianosoitus olemassaoloamme Suomen taisteluissa turvanneille sotaveteraanisukupolville, joita meidän käy kiittäminen vapaudesta, rauhasta ja mahdollisuudesta elää sellaista elämää, jota suomalainen onnelliseksi voi kutsua.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan muutti maailmamme ja miten sen nyt näemme. Sodan uhka lankesi yllemme ja palautti asetelmat sellaisiksi, mitä ne ovat itsenäisyyden ajan aina pohjimmiltaan olleetkin. Muuttunut tilanne vain avasi jokaisen silmät sen todellisuuden näkemään. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuoden 2022 kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on Ukrainan sodan myötä noussut rauhan vuosikymmeninä ennenkokemattoman suureksi. Suomalaisista 83 prosenttia on valmiita puolustamaan maatamme aseellisesti tilanteen niin vaatiessa. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta myös luottaa tutkimuksen mukaan puolustusvoimien kykyyn torjua Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka. Se luottamus on avain Suomen mahdollisuuksiin sotatilanteessa, sillä suomalaisten on itse seisottava puolustuksessa. Samalla tavalla, kuin ukrainalaiset nyt urheasti omassa taistelussaan seisovat. Suomalaisella sisulla on ennenkin kaikilla mittareilla ylivoimaiseksi luokiteltu uhka pysäytetty, ja se sisu on meissä edelleen, verenperintönä.

Alkutalven harmaus väistyy taivaan sinen edestä, kun kiitollisina ja kunnioittaen nostamme siniristilipun salkoon itsenäisen Suomen kunniaksi.

Itsenäisyyspäivän juhlaan hiljentyminen herättää syvän kunnioituksen heitä kohtaan, jotka kalleimmat lahjat, isänmaan, vapauden ja oikeuden elää suomalaisina, ovat meille suurin uhrauksin lunastaneet. Se herättää myös riittämättömyyden tunteen, sillä mitä minun sukupolveni on tehnyt kalliisti lunastetun perintömme hyväksi? Toivon, että me lapsinemme emme joudu koskaan omaa osaamme puolustuksen linjassa tekemään, mutta valmius siihen on oltava. Minne minä täältä, kodistani, lähtisin? Suomalaisten luottamus puolustuksen voimaan kertoo siitä, että kansa yhtenäisenä ajattelee samoin. Tässä kohtaa, minun paikallani, puolustus pitää.

Siten tunsivat sotiemme veteraanit ja sen ansiosta nyt 105-vuotiasta isänmaata saamme juhlistaa. Syvästi kiitän ja kunnioitan myös lottien ja kotirintaman tekemää työtä ja uhrimieltä isänmaan suurimman koitoksen hetkellä. Me voimme nyt tehdä osamme varjellen, kannatellen ja seuraavalle polvelle siirtäen veteraanipolven työtä ja muistoja, kun heistä viimeiset siirtyvät vähitellen ajasta ikuisuuteen.