Ihanaa, sataa pakkaslunta. Valkoisen joulun lupaus näyttää käyvän toteen. Pakkaset jatkuvat, talvi pitää seutuamme otteessaan. Joulun tähtivalot loistavat ikkunoissa ja asuntoalueen läpi ajaessa ympäröivä maisema näyttää pehmeän tunnelmalliselta, kun puutarhoissa puiden ja pensaiden oksat notkuvat vaaksan vertaisen lumikerroksen alla ja pimeässä illassa loistavat kirkasta lämmintä hehkuaan jouluvalot, tuhansien lumeen peittyneiden sähkölamppujen tuikkeessa.
Aivan joulun alla, samaan aikaan, joka talossa väännetään sähköuunit kuumaksi, kun valmistetaan joulun herkut. Viimeisenä ennen aattoa paistetaan joulupöydän kruunu, kotimainen kinkku. Onneksi oma joulukinkku kypsyy leivinuunin sydämessä. Lämmössä, jonka virtaamisen loppumista kesken kinkun paistamisen ei tarvitse pelätä, sillä sähkönkulutuksen superpiikistä mahdollisesti seuraava sähkökatkos ei puuenergialla kuumennetusta muurista lämpöä poista.
Pysähdyttiin miettimään, millaista entisaikojen joulua on viettää.
Tässä eräänä iltapäivänä ekaluokkalainen tuli koulusta kotiin kertoen, miten opettaja oli opastanut lapsia joululoman jälkeiseen kouluun paluuseen. Kouluun otetaan silloin taskulamppu mukaan. Ei haittaa, vaikka aamulla koulu on pimeänä eikä edes katuvalot pihassa pala, sinne pitää kumminkin mennä sisälle normaalisti. Perille osaa taskulampun valokeilassa ja luokkaan laitetaan patterilla toimivia ledivaloja, jotta nähdään lukea ja laskea. Vettä ei välttämättä kraanasta tule. Lapsi tiesi, että tämä kaikki johtuu siitä, että sähköä tarvitaan keskitalvella paljon ja se ei joka paikkaan riitä.
Luin lapsille päivän päätteeksi iltasatuna Mauri Kunnaksen Koiramäen talon elämästä. Suosikkikohta vuodenkierrossa oli tietenkin joulu. Siitä kertovalle aukeamalle pysähdyttiin miettimään, millaista entisaikojen joulua on viettää, kun aamulla herätään kylmäksi jäähtyneeseen tupaan takkaa lämmittämään. Millaista on hakea valoa pimeyteen päreitä ja kynttilöitä polttamalla. Tai hoitaa pesut nopeasti, kuumaa vettä säästäen ja käydä tarpeilla ulkosalla, kun vesivessaa ei käytössä ole.
Sellaista elämää on vaikea 2020-luvun eteläpohjalaisten todeksi kuvitella, mutta siihen pitäisi nyt varautua. Toivotaan, että saamme valmistella ja viettää joulun rauhassa ja että valoa ja lämpöä riittää jokaiseen kotiin.