Käsittelemme työvoimapulaa ja sen ratkaisuja työssäni yritysten kanssa lähes joka viikko. Tilannekuva on selkeä ja työvoiman puute on monille yrityksille kasvun esteenä. Käytännössä yritykset eivät saa kaikkiin avoimiin paikkoihin sopivia hakijoita ja tarpeelliset rekrytoinnit voivat jäädä tekemättä.
Ratkaisut ovat periaatteessa tiedossa: osaajia on houkuteltava muuttamaan Etelä-Pohjanmaalle niin muualta Suomesta kuin ulkomailtakin ja nuorten olisi hyvä opiskella sellaisia aloja, joilla on tarvetta työvoimalle. Molemmissa on tekemistä, mutta kun yritän toteuttaa tuota jälkimmäistä omien lasteni kanssa, niin homma tuntuu muuttuvan vaikeaksi.
Tilastojen ja työvoiman ennakointien kautta pystymme näkemään joidenkin ammattilaisten tarpeen lisääntyvän tulevaisuudessakin ja toisten tarpeen pysyessä ennallaan tai jopa vähenevän. Tilastot ja ammattibarometrit eivät vaan ole kovin kiinnostavia aiheita perheemme nuorille, minkä kyllä toisaalta ymmärrän oikein hyvin. Eikä mikään tilasto tai ennuste pysty tietenkään varmasti kertomaan, mitkä ammatit työllistävät kolmen tai viiden vuoden kuluttua.
Arvelen, että en ole yksin, kun mietin, että miten ohjata tulevia opintojaan ja uraansa pohtivaa nuorta oikein. Voinko sanoa jostain opinnoista tai ammatista, että se ei ehkä ole paras ala tulevaisuudessa, vai olenko hiljaa?
Omien nuoruusvuosien ajatusten ja kokemusten kertominen on yksi tapa auttaa nuorta. Jotainhan niistäkin muistaa hyvin, mutta toki välillä minusta tuntuu siltä, että noista nuoruusvuosista on jo liian pitkä aika; liian moni asia on jo muuttunut ja vieläpä moneen kertaan. Olinkohan itsekään niin kovin kiinnostunut miettimään tulevaa ammattiani 15-20 vuotiaana? Taisipa mielessäni olla enemmän tulevan viikonlopun riennot tai harrastustapahtumat kuin jatko-opiskelut tai ammatit.
En kyllä yhtään kadehdi yläkoulun tai lukion opojen työtä, sillä tämä on pahuksen vaikeaa! Ehkä kuunteleminen ja läsnä oleminen on sitä parasta apua. Yritän vastata parhaani mukaan, jos nuori kysyy mielipidettäni ja olen kiinnostunut siitä, mitä nuori itse ajattelee ja mistä hän haaveilee. Tai jos haaveet ovat vielä vasta syntymässä, niin kai meidän vanhempien pitää vaan malttaa odottaa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan kauppakamarin toimitusjohtaja.