Kolumni Mitä kuuluu?

”Terve! Mitä kuuluu?” Näillä sanoilla aloittaa käytännössä joka kerta SPV:n nykyinen päävalmentaja Jori Isomäki puhelun, kun hänelle soitan. Ja oikeastaan aina kun Jori saapuu harjoituksiin tai joukkueen mihin tahansa tapahtumiin, hänellä on samat sanat jokaiselle joukkueen jäsenelle. Ja hänen kohdallaan ne eivät ole pelkkiä sanoja, vaan hän oikeasti kysyy, mitä kuuluu ja kuuntelee myös vastauksen.

Tilannetta jo pitempään kokeneena ja eläneenä tiedän, että tuon kysymyksen jälkeen on aika mukava lähteä jatkamaan puhelua, treeniä tai mitä tahansa touhuja. Uskaltaisinko sanoa, että tuo Jorin tapa on yksi niistä syistä, miksi SPV:n liigajoukkue pelaa nyt varsin hyvää ja nousujohteista kautta. Joukkueessa on niin sanotusti hyvä draivi päällä. Pitkäaikaisen ex-kapteenimme, F-liigan nykypelaajista vanhimman eli Ville Kuuselan sanoin: Joukkue hengittää tällä hetkellä helposti ja hyvin.

”Mitä kuuluu?” ei ole kuitenkaan vain liigajoukkueelle tärkeä kysymys. Kasvatustieteilijät ja terapeutit tietävät, että sitä pitäisi kysyä työpaikoilla, kaupoissa, matkoilla, kotimaassa, ulkomailla… vähän joka paikassa. Mutta ainakin kotona. Perheen kesken ihan joka päivä. Vanhempien lapsilta kun tulevat koulusta, sisarusten toisiltaan kun arkea eletään, jo aikuiseksi kasvaneiden lasten vanhemmiltaan vielä silloinkin, kun elämän liekki on selvästi kääntynyt iltaan ja eletty elämä näkyy ja tuntuu jo päivittäisissäkin toiminnoissa.

Jokainen meistä tarvitsee tulla kuulluksi. Jokainen meistä ansaitsee tulla kuulluksi.

Ja nyt kun tuli puheeksi, mitäs minulle? Minulle kuuluu ihan hyvää. Lapsistamme nuorin lensi pesästä syksyllä opintojen perässä Jyväskylään. Kaksi vanhempaa ovat jo avioituneet ja elävät elämäänsä Jyväskylässä ja Kokkolassa. Pesä on siis tyhjentynyt. Joulun aikaan saimme kuitenkin jälleen nauttia koko perheen yhdessäolosta ja siellä vanhin tyttäreni nostikin tämän aiheen esiin. Että ei haittaisi, vaikka useamminkin kuin jouluna ja kesälomaretkellä kysytään. Se oli hieno joulusaarna. Osui ja upposi. Samalla saimme viettää joulua tietäen taas enemmän, mitä meille kuuluu. Surra suruja yhdessä ja jakaa iloja. Ja ilothan on sanonnankin mukaan jaettuna kaksinkertaisia.

Kirjoittaja on SPV:n perustaja, urheilutoimenjohtaja ja pitkäaikainen päävalmentaja