Päätoimittajalta Koulutus puhuttaa monella tasolla

Koulutukseen liittyvät asiat puhuttavat, monella tasolla.

Paikallisesti puhuttaa Sedun uudisrakennus, kampus, joka ei vieläkään saa lupaa nousta tyhjänä keskustassa odottavalle tontille. Tapaus on esimerkki suomalaisen yhteiskunnan oikeustajun vastaisesta byrokraattisuudesta. Taho, jolla ei ole asiaan ja hankkeeseen minkäänlaisia taloudellisia tai hallinnollisia oikeuksia, voi keskeyttää hyvin valmistellun ja asianmukaisesti luvitetun hankkeen valituksen kautta. Sama epäkohta on nähty aivan toisenlaisen asian kohdalla, sudenkaatolupien, jopa haitalliseksi vieraslajiksi määritellyn koirasuden kaatolupien kohdalla, jossa asiaan osallisuutta omaamattomat tahot voivat torpedoida määräysten ja lakipykälien mukaisesti myönnetyt luvat pelkällä valituksella. Valittajalla näyttää olevan aina kattavampi oikeusturva, kuin itse asianosaisilla.

Koulutus puhuttaa kansallisella tasolla peruskoululaisten oppimistulosten laskun ja lasten pahoinvoinnin vuoksi. Tutkijakammiossa koululuokan sijaan laaditun ja utopistisia oletuksia ja odotuksia sisältävän opetussuunnitelman lyhyt tie on tullut päätökseensä. Koulu on kadottanut perustehtävänsä opettaa lapset kurinalaisesti lukemaan, laskemaan ja kunnioittamaan yhteiskunnan toimintaa. Siinä kohtaa, kun oppimisen lukukausiarvioinnissa opettajan antaman numeerisen tai sanallisen arvion sijaan päätettiin ryhtyä seitsenvuotiaalta lapselta pyytämään itseanalyysiä oppimisen tavoitteista peilaten niitä menneen puolivuotiskauden tuloksellisuuteen, tiesi suunnan olevan päin mäntyä. Samoin pieleen mentiin samanarvoisuuden käsitteen tulkinnassa. Erilaisuus on rikkaus ja erilaisuus on hyväksyttävää, mutta koulussa ryhdyttiin tasapäistämiseen inkluusion muodossa.

Keskustelua herättää myös varhaiskasvatuksen tila. Joka sekin on paperilla kaunista luettavaa, mutta todellisuudessa resurssipulassa monissa kunnissa jotain aivan muuta. Tänä päivänä yhä useammalla päiväkoti-ikäisistä on diagnosoitu jokin keskittymishäiriö. Vilkasta väkeä on päiväkodit täynnä. Samaan aikaan uutisoidaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tekemiä, kotihoidon tukeen liittyviä päätelmiä siitä, miten vahingollista alle 3-vuotiaalle pikkulapselle on kasvaa vanhempiensa hoivassa rauhallisessa kotiympäristössä. Päätelmien mukaan kotona ensi vuotensa viettänyt todennäköisemmin jää tyhmäksi ja ryhtyy rikolliseksi. Työvoimapulaa lähdetään ratkaisemaan sillä, että puhe- ja kävelytaidottomat taaperot pistetään laitokseen kasvamaan. Nimi ei laitoksesta kodin veroista tee. Luonnosta vieraantumisen huippu on näkemys, jonka mukaan pikkulapsen on vahingollista olla kotona äitinsä kanssa, ja äidin vahingollista olla kotona lapsensa kanssa. Alle 3-vuotias ei tarvitse virikkeitä ja toiminnallisuutta, vaan turvaa ja vakautta. Kyse on arvovalinnasta, jossa oman oikean ratkaisun tekee jokainen perhe itse.