Anna otti 16-vuotiaana ison askeleen kohti itsenäistä elämää – oppilaitoksen asuntolasta tuli toinen koti, jossa yksi päivittäinen rutiini on ylitse muiden

Lapsuudenkodista muuttaminen on iso askel kohti itsenäistä elämää. Muutaman vuoden takaisen tilastotoimisto Eurostatin tilaston mukaan suomalaisnuoret muuttavat kotoa keskimäärin 21,9-vuotiaina.

Keskimääräistä nuorempiin muuttajiin kuuluu liiketoiminnan perustutkintoa suorittava Anna Erkkilä, 17.

Hän muutti lapsuudenkodistaan Haapavedeltä Gradia Jyväskylään opiskelemaan loppukesästä 2018. Erkkilä asuu viikot Gradian asuntolassa.

Jyväskylä oli Erkkilälle ennestään täysin vieras kaupunki.

– Meillä kotona on aina rohkaistu lähtemään ja kokemaan uutta. Odotin innolla, että pääsisin itsenäistymään ja saamaan lisää kavereita ja tekemistä, hän kertoo.

– Tutustuinkin uusiin ihmisiin jo ensimmäisenä päivänä.

Erkkilä sanoo, ettei jännittänyt omilleen muuttoa etukäteen, eikä ole katunut Haapavedeltä lähtöä.

– Asuntola on kuitenkin turvallinen vaihtoehto alaikäiselle. Käyn noin kerran kuukaudessa Haapavedellä ja kaksi kertaa Korpilahdella, jonne vanhempani ovat muuttaneet.

Harjun asuntola on kerrostalo, jossa asutaan pääosin kahden hengen huoneissa. Erkkilä jakaa huoneen datanomiksi opiskelevan Ruusa Nurmen kanssa.

– Olemme olleet kämppiksiä vasta muutaman viikon. Edellisen kämppiksen kanssa asuimme puolitoista vuotta yhdessä. Tosi hyvin on mennyt molempien kanssa: olemme niin samantyyppisiä, Erkkilä kertoo.

– On kuitenkin hyvä tietää, että huonekaveria voi vaihtaa, jos emme tulisi toimeen. Siivouksesta ne suurimmat yhteenotot yleensä tulevat.

Erkkilä on yksi asuntolatutoreista, eli hän opastaa uusia opiskelijoita asumisessa. ”Palkaksi” aktiivisuudestaan asuntolatutorit saavat asua yhden bonusvuoden asuntolassa. Koska huoneita on rajoitetusti, ne on tarkoitettu ensisijaisesti alaikäisille ja ensimmäisen vuoden pitkämatkalaisille opiskelijoille.

Erkkilä sai tutorina myös valita itselleen huoneen. Hän halusi huoneen, joka on hiljattain remontoitu.

– Tämä on tosi viihtyisä, kun kaikki on niin uutta, Erkkilä iloitsee.

Huoneeseen mahtuu pieni keittiönurkkaus sekä suihku ja wc.

Asuntolassa eläminen tarkoittaa tiettyihin pelisääntöihin sitoutumista. Vierasaika omissa huoneissa on kello 13 ja 20 välillä, yhteisissä tiloissa vieraita saa olla tunnin myöhempään illalla.

– Asuntolassa alkaa hiljaisuus kymmeneltä illalla. Vanhempien luvalla saa olla ulkona myöhempään, mutta siitä on ilmoitettava etukäteen, Erkkilä kertoo.

Keskiviikko on siivouspäivä, jolloin imurit heiluvat ja vessat pestään. Ohjaajat tarkistavat työn jäljen, ja jokainen huonekunta pääsee osallistumaan arvontaan, kun tietty määrä siivouksia on hoidettu kunnialla.

Talossa on myös sauna ja pyykkitupa.

– On tosi hyvä juttu, ettei likapyykkiä tarvitse kuskata vanhempien luokse, Erkkilä toteaa.

Asuntolassa on useita yhteisiä tv-huoneita ja yksi iso vapaa-ajan tila, jossa voi pelata muun muassa biljardia, pingistä ja lautapelejä. Musiikin harrastamiseen on oma tilansa.

– Eniten pelaamme korttia. Oikeastaan ihan joka päivä, Erkkilä kertoo nauraen.

Kaikesta mukavasta tekemisestä huolimatta välillä on tarpeen olla yksin.

– Tuohon Harjulle on hyvä lähteä lenkille, tai kämppikselle voi sanoa, että haluaisi olla hetken rauhassa.

Asuntolapaikka on maksuton ammatillista perustutkintoa tai kaksoistutkintoa suorittaville. Myös lounas ja asuntolan iltapala ovat maksuttomia.

Anna Erkkilä saa opintotukea, ja lisäksi hän on säästänyt kesätöistään rahaa lukuvuoden varalle. Hän kävi viime keväänä töissä opintojen ohella ja suunnittelee samaa tälle keväälle.

– Rahat ovat riittäneet hyvin, eikä opintolainaa ole tarvinnut nostaa. Jonkin verran valikoin kauppoja hinnan perusteella.

Aluksi rahaa kului enemmän ulkona syömiseen, mutta nykyisin Erkkilä kokkailee yksin tai kavereiden kanssa.

– Alussa tuli käytyä aika usein Mäkkärissä, kun sitä ei Haapavedellä ollut.

Anna Erkkilä kertoo, että merkonomiopinnot Jyväskylässä vaikuttivat etukäteen parhaalta vaihtoehdolta, ja sitä ne ovat olleet.

– Olen tykännyt tosi paljon. Täällä on koko ajan kaverit lähellä ja paljon tekemistä.

Lukuvuoden päätyttyä keväällä Erkkilä on täysi-ikäinen, ja hän aikoo muuttaa omaan asuntoon. Merkonomiksi hän valmistuu runsaan vuoden kuluttua.

– Sitten pyrin ehkä ammattikorkeakouluun.

Omilleen muuttamiselle ei ole yhtä oikeaa ikää. Joku saattaa haluta omaan kotiin jo 15-vuotiaana, joku toinen pysyisi vanhempiensa luona vielä 25-vuotiaana.

– Omilleen muutto voi tuntua ajatuksena hyvältä sekä nuoren itsensä että vanhempien mielestä, ja silti todellisuus voi yllättää, sanoo ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Kyse on erittäin vaativasta tilanteesta, varsinkin jos nuori on alaikäinen. Olemme Lasten ja nuorten puhelimessa ja Nuortennetti-palvelussa huomanneet, että se voi olla tiukka paikka myös nuorille aikuisille.

Vaikka omilleen muuttamisen onnistumista ei tiedä etukäteen, siihen voi valmistautua.

– Yhtä aikaa voivat vaihtua sekä asuinpaikkakunta, kaverit että opettajat – kannattaa miettiä, onko näihin muutoksiin valmis, Rautava kehottaa.

Lisäksi kannattaa miettiä etukäteen, mistä kaikesta pitää itse vastata ja miten uskoo sen sujuvan. On herättävä kouluun ajoissa, hoidettava koulutehtävät ja raha-asiat itsenäisesti. Miten sujuu aika koulupäivän jälkeen: onko kavereita, tekemistä, vai onko valmis yksinoloon.

Myös koti-ikävään on hyvä varautua.

Rautava pitää tärkeänä, että nuori antaa itselleen luvan olla nuori. Silloin ei tarvitse selvitä kaikesta yksin.

– On hyvin todennäköistä, että jotain mutkia tulee matkaan. Silloin kannattaa hakea heti apua. Se ei tarkoita, ettei pärjää. Pärjäämistä on se, että hakee apua.

Apua saa koulusta, vanhemmilta tai vaikka auttavasta puhelimesta. Manneheimin Lastensuojeluliitossa tukea tarjoaa www.nuortennetti.fi.

Rautava korostaa, että lapsuudenkodin ovi kannattaa jättää raolleen.

– Jos omillaan asuminen ei kerta kaikkiaan toimi, aina pitäisi olla mahdollisuus palata takaisin. Ei ole mikään pakko kärsiä.