Taivaslaulu saa teatteriensi-iltansa Seinäjoella tämän viikon lauantaina. Näytelmä pohjautuu Pauliina Rauhalan samannimiseen suosittuun romaaniin.
Taivaslaulu on Teatteri Peilin ensimmäinen kokopitkä näytelmä. Viime vuonna näyttämöllä nähtiin novelleihin pohjautuva Erilaisia elämänymmärryksiä.
– Halusimme haastaa itseämme, kertoo Teatteri Peilin puheenjohtaja Leena Autio
Aution mukaan näytelmävalintaa mietittiin pitkään.
– Emme halua arvostella uskontoa tai ihmisiä. Haluamme herättää ihmisiä ajattelemaan, Autio sanoo.
Taivaslaulun on dramatisoinut Seija Holma Ohjaaja Eija-Irmeli Lahti kertoo, että keskiössä ovat perhe, uskonto ja rakkaus.
– Meidän esityksessä nousee aika voimakkaasti lapsi, Lahti kertoo.
Näyttelijöitä on yhteensä 18, joista kolme on lapsia.
– Tässä yhteisössä muutenkin lapsi ja lapset ovat keskiössä. Kyse on naiseudesta ja naisen ruumiista. Näytelmä on voimakas kehityskertomus, Viljan ja Aleksin tarina. Aleksi alkaa kirjoittaa kriittisiä blogeja, kun hän rupeaa epäilemään, Lahti kertoo.
Vanhoillislestadiolaisuuteen ovat 1960-70-luvuilla kuuluneet myös hoitokokoukset, joissa on kerrottu olleen rajuakin henkistä väkivaltaa.
– Liikkeen sisällä oli vanhempia miehiä, jotka kokoontuivat kuulemaan syntejä ja antamaan ne anteeksi.
Lahti sanoo, että tänä päivänä on vaikea ymmärtää, miten tällaista valtaa on voinut olla. Taivaslaulussa merkittävässä roolissa on myös vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto.
– Tässä kertomuksessa Aleksille yksi iso asia on, kun hän näkee, kuinka oma vaimo nääntyy. Hän rupeaa ajattelemaan, ettei se ole oikein.
Toisaalta tekstissä on myös hahmoja, jotka sanovat, että on hyvä näin. Monilapsisen perheen äiti toteaa, että kenet minä antaisin pois.
Lahti sanoo, että näytelmässä on asioita, jotka pistävät ajattelemaan. Yksiselitteistä kantaa ei kuitenkaan oteta mihinkään asiaan.
– Yleisö voi itse tehdä johtopäätöksiä, onko asiat oikein vai väärin vai voiko edes sanoa niin, Lahti kuvailee.
– Toivon, että tämä laajenisi enemmänkin, että ajateltaisiin, teenkö minä jotain, mikä ei ole hyväksi toiselle.
Taivaslaulun kirjoittaja on oululainen ja vanhoillislestadiolaisuudella on vankka jalansija erityisesti Oulun seudulla. Etelä-Pohjanmaalla vahvempia ovat perinteisesti olleet muut herätysliikkeet.
Leena Autio uskoo, että näytelmää on helpompi esittää Seinäjoella, mutta muistuttaa myös, ettei tarkoituksena ole kritisoida ketään.
– Me emme kritisoi asiaa, vaan käsittelemme sitä. Yritämme näyttää sitä, miten on kirjoitettu. Nämä eivät ole meidän mielipiteitä tai ajatuksia.
Näytelmää on harjoiteltu lokakuusta asti. Esityspaikalle vanhalle teatterille päästiin kuitenkin vasta muutama viikko sitten. Oman haasteensa on asettanut se, että tilaa käyttävät muutkin. Lavasteet ovat yksinkertaiset, sillä ne pitää jokaisen harjoituksen alussa kasata ja lopussa purkaa pois.