Emilia Röschistä tuli äiti vasta lukuisten keskenmenojen ja rankkojen lapsettomuushoitojen jälkeen – "Olen pelännyt valtavasti sitä, etten tule raskaaksi tai että jokin menee vikaan"

Emilia ja Henrik Rösch alkoivat haaveilla lapsesta jo kymmenisen vuotta sitten. Nyt heillä on kaksi lasta, Peppi ja Viivi. Marjut Söder

toimitus

”Kymmenisen vuotta sitten Henrik ja minä päätimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Kun en tullut raskaaksi vuoden sisällä, menimme julkiselle puolelle lääkäriin. Siellä testattiin perusasiat, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Minä olin silloin 26-vuotias, Henrik 27. Pääsimme melko nopeasti keinohedelmöityshoitoihin eli IVF-hoitoihin. Tämä hoitosarja tehtiin meille kolmesti, ilman tulosta.

Hoitojen alettua tulin kerran spontaanisti raskaaksi, mutta kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus. Se oli sokki: ensin suuri onni ja sitten suuri pettymys.

Keskustelimme Henrikin kanssa paljon siitä, mitä elämältä haluamme. Tulimme siihen tulokseen, että jos lapsia ei tule, viihdymme hyvin kahdestaankin. Olimme kuitenkin vielä nuoria ja halusimme yrittää.

Tuttavapiiriimme kuuluu perhe, joka on saanut apua lapsettomuuteensa yksityiseltä klinikalta. He kehuivat lääkäriään, joten mekin päätimme ottaa häneen yhteyttä. Hoidot jatkuivat yksityisellä puolella. Minusta otettiin jälleen talteen munasoluja, jotka hedelmöitettiin laboratoriossa ja siirrettiin kohtuuni.

En edes viitsi ajatella, miten paljon lääkkeitä olen syönyt. Kestin hormonimyrskyt aika hyvin. Henrik voi olla eri mieltä.

Yksi kalvavimmista tunteista oli kateus. Joka kerta kirpaisi, kun kuulin tai luin, että joku oli raskaana. Keskinäinen huumorimme auttoi. Me vitsailimme, että toiset käyvät ulkomailla, me käymme hedelmöityshoidoissa.

Yksityisellä puolellakaan ensimmäinen alkionsiirto ei tuottanut tulosta. Kyseessä oli tuulimunaraskaus, jossa sikiö ei ollut alkanut kehittyä, ja se meni kesken. En tarkalleen muista, miten monta kertaa olen ollut raskaana joko hoitojen seurauksena tai spontaanisti – ja saanut keskenmenon. Ehkä viisi tai kuusi kertaa.

Toimenpiteen jälkeen alkavat aina piinapäivät. Tunteet vaihtelevat ylimmästä toivosta kauhuun. Tunnustelen rintojani ja teen kaikki raskaustestit, jotka kodista löydän. Etsin testejä kuin narkomaani neuloja.

Jos raskaustesti näyttää plussaa, alkaa pelko siitä, jatkuuko raskaus loppuun asti. Tuijotan vessapaperia nähdäkseni, onko siinä verta. Ja vaikka ei olisikaan, yritän valoa vasten katsoa, että onko siinä sitä sittenkin vähän.

Sitäkään ei ole uskoa todeksi, kun näkee oman lapsensa ultraäänikuvassa. Mieli on niin hullu.

Röschin perheen lapset tietävät, että heidät on tehty lääkärissä. "Heistä se on aivan normaalia", Emilia Rösch sanoo. Kuva: Marjut Söder Marjut Söder

Pahimpina aikoina tuntui, kuin kävelisi ohkaisella nuoralla. Haloo Helsingin Hulluuden highway -kappale kuvaa hyvin tuntemuksiani kaiken keskellä.

Julkisella puolella saimme mahdollisuuden keskustella henkisestä jaksamisesta hoitajan kanssa. Muuta keskusteluapua en ole tarvinnut, sillä ollen hyvä psyykkaamaan itseäni. Minua on auttanut myös raskauspäiväkirja, jota olen pitänyt siitä asti, kun testi ensimmäisen kerran näytti plussaa. Kaiken muisteleminen ottaa voimille.

Ellei esikoistyttäremme olisi saanut alkuaan runsas viisi vuotta sitten, olisimme jättäneet hoidot siihen. Tämä raskaus onneksi jatkui loppuun asti mutta oli vaikea. Minusta vuoti alkuraskauden aikana niin paljon verta, että olin aivan varma keskenmenosta. Raskauden lopussa sain raskausmyrkytyksen.

Kun vauva vihdoin syntyi, tunne oli mieletön. Minua itkettää nytkin, kun ajattelen sitä hetkeä.

Saimme myöhemmin myös toisen tyttären keinohedelmöityksellä, yhden keskenmenon jälkeen.

Vaikka lapsen saaminen oli toiveiden täyttymys, se oli myös järkytys. Kukaan ei ollut kertonut, miten vanhemmaksi tuleminen vaikuttaa parisuhteeseen. Niin moni asia muuttuu, muun muassa ajankäytöstä sopiminen. Tätä voisi korostaa paljon enemmän jo neuvoloissa. Ja jonkinlainen jälkiseuranta voisi olla paikallaan.

Meillä oli hyvä parisuhde ennen lapsen syntymää, ja se on sitä nytkin. Mutta se vaati sitä, että opettelimme puhumaan uudella tavalla.

Jokainen ymmärtää, että lapsettomuus vaikuttaa myös seksiin. Mukava asia muuttuu helposti suorittamiseksi. Seksistä puhuminen puolison kanssa ei aluksi ollut helppoa, mutta kun kävi tarpeeksi pohjalla, oli pakko avata suunsa siitäkin asiasta.

Rahaa on mennyt paljon. Yksi lapsi on tullut kaikkineen maksamaan arviolta 10–15 000 euroa. Tiedän, miltä tuntuu, kun 2 000 euroa valuu vessanpöntöstä alas.

Olen pelännyt valtavasti sitä, etten tule raskaaksi tai että jokin menee vikaan. Luultavasti minusta on siksi kehittynyt aika rento vanhempi. Olen ajatellut, että kun lasten saaminen on ollut niin hankalaa, enää heille ei voi sattua mitään.

Lapset tietävät, että heidät on tehty lääkärissä. Heistä se on ihan normaalia.", Emilia Rösch, 35, kertoo.

Kirjoittaja: Katariina Hakaniemi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu