Citymaalaisten suomalaisten joukko kasvaa, tästä ilmiössä on kyse – Mikko löysi kodin Loviisasta, mutta käy töissä ja harrastaa Helsingissä

ASUMINEN:Citymaalaisille on tärkeää, että iso kaupunki on lähellä. Sen vastapainona he haluavat asua joko keskellä luontoa tai kylämäisessä pikkupaikassa.

Mainostoimistoyrittäjä Mikko Airaksen työt kulkevat kahden kaupungin väliä. Loviisassa häntä viehättävät muun muassa luonto, samanhenkiset ihmiset ja kylämäisyys. Laura Oja

toimitus

Haaveiletko elämisestä sekä maalla että kaupungissa? Ehkä teetkin jo niin: käyt töissä kaupungissa, yövyt siellä satunnaisesti ja nautit kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista, mutta kotisi on luonnon rauhassa. Jos elät näin, saatat olla citymaalainen.

Citymaalaiset ovat kaupunkilaisia, jotka valikoivat parhaat palat kaupunki- ja maalaiselämästä. Termi on peräisin kolmen naisen työryhmältä, joka alkoi perehtyä asiaan omien ja ystäviensä kokemusten avulla.

– Keskustelu alkoi Facebook-seinältäni ja herätti paljon kiinnostusta, kertoo helsinkiläinen yhteiskuntatieteilijä, yrittäjä Pauliina Seppälä.

Hän löysi keskustelijoista kaksi hengenheimolaista, sosiaalipsykologi Sirkku Varjosen ja brändistrategi Heli Mäenpään Kolmikko perusti nopeasti projektin edistämään kaupunkilais- ja maalaiselämän liittoa.

Keskustelu jatkuu myös Citymaalaisten Facebook-sivulla, jolla on nyt yli 800 seuraajaa.

Citymaalaisuus on yksi monipaikkaisuuden ilmenemismuoto. Suomalainen monipaikkaisuus tarkoittaa usein maaseudulla vietettävää vapaa-aikaa esimerkiksi mökkeilyn muodossa.

– Citymaalaisuus kääntää kuvion toisinpäin. Citymaalaisen vakituinen asunto on tyypillisesti maalla, ja sen rinnalla on jokin yöpymispaikka isossa kaupungissa. Hänen elämänsä kaupungissa – sosiaaliset suhteet, usein myös työ ja vapaa-aika – sijoittuu kaupunkikulttuuriin, keskustaan, Seppälä mainitsee.

Citymaalaisille on tärkeää, että iso kaupunki on lähellä. Sen vastapainona he haluavat asua joko keskellä luontoa tai kylämäisessä pikkupaikassa.

Mahdollisina citymaalaisina työryhmä pitää luovaa tai tietotyötä tekeviä ihmisiä, joiden työ ei ole sidoksissa tiettyyn paikkaan. Työryhmän tuntemissa citymaalaisissa on muun muassa pätkätyöläisiä, freelancereita ja yrittäjiä.

Citymaalaiset ovat usein keski-ikäisiä.

– Heidän biletysvaiheensa on ohi, he ovat ehtineet luoda jo uraa eikä perheessä ole alakouluikäisiä lapsia, Seppälä kuvailee.

Kotipaikka ei enää vaikuta esimerkiksi ystävyyssuhteisiin samalla tavalla kuin ennen sosiaalista mediaa.

Työryhmä näkee, että citymaalaisuutta ruokkii neljä isoa trendiä: digitaalisuus, asumisen kalleus kaupungeissa, muuttuvat elämäntilanteet ja kaipuu luontoon.

Digitaalisuus mahdollistaa yhteydenpidon ja etätyöt sekä helpottaa ostamista.

– Kotipaikka ei enää vaikuta esimerkiksi ystävyyssuhteisiin samalla tavalla kuin ennen sosiaalista mediaa, Seppälä muistuttaa.

– Nettikaupat toimittavat paketteja myös maalle, mutta toisaalta maalla ei olla jatkuvasti alttiina kauppojen houkutuksille.

Mikko Airas remontoi vanhaa puutaloa Loviisassa ja asuu siellä joka toisen viikon kahden tyttärensä kanssa. Kuva: Laura Oja Laura Oja

Elämä ei enää nykyisin noudata tiettyä kaavaa, vaan sekä työhön että perheeseen liittyvät tilanteet muuttuvat. Eroamiset, pätkätyöt ja työelämän jälkeiset vuodet lisäävät erilaisia asumisratkaisuja.

Kaipuu luontoon on lisääntynyt, ja yhä useampi on kiinnostunut esimerkiksi kotitarveviljelystä. Myös eläimiä on helpompi pitää maalla. Maalla voi asua väljemmin ja suurten kaupunkien hintoja edullisemmin.

Monipaikkainen asuminen on nostettu esiin tärkeänä maaseutua kehittävänä tekijänä. Myös työryhmä on samoilla linjoilla.

– Uskomme, että citymaalaisuudesta voi tulla merkittävä voimavara vähenevän väestön kanssa kamppaileville kunnille, Seppälä sanoo.

Kahden paikan välillä sukkulointiin voi liittyä myös ongelmia. Toimivatko tietoliikenneyhteydet ja julkinen liikenne? Lisääntyykö yksityisautoilu? Kuinka rahat riittävät kahdessa paikassa asumiseen?

– Tarvitaan kollektiivisia ratkaisuja, kuten toimivia kimppakyytejä ja kimppa-asuntoja, Seppälä mainitsee.

Suomessa ihmisillä on vain yksi virallinen asuinpaikka. Se voi tuottaa ongelmia muun muassa palveluiden saatavuudessa.

– Olisi tärkeää, että palvelut olisivat saatavilla molemmilla asuinpaikkakunnilla. Voisi myös olla hyvä, että osa-aika-asukkaatkin pääsisivät vaikuttamaan kunnan asioihin. Näitä kannattaisi kehittää, Seppälä toteaa.

Mainostoimistoyrittäjä Mikko Airas kertoo olleensa citymaalainen jo kymmenisen vuotta. Hän asuu ja remontoi vanhaa puutaloa Loviisassa mutta käy töissä Helsingissä ja asuu siellä osittain.

– Asun Loviisassa joka toinen viikko eli silloin, kun lapset ovat minulla. Joka toinen viikko yövyn Helsingissä joko työhuoneellani tai naisystäväni luona, Airas kertoo.

Alun perin Hollolasta kotoisin oleva Airas, 47, on ehtinyt asua monissa eri paikoissa, mutta työt ovat koko ajan olleet Helsingissä. Yksi kodeista sijaitsi vanhalla rautatieasemalla lähes keskellä ei mitään.

– Se oli vähän liikaa. Lähimpään ruokakauppaan oli kahdeksan kilometriä ja päiväkotiin viisitoista.

Välillä hän taas asui pelkästään Helsingin Punavuoressa.

– Kokonaan maalle en haluaisi muuttaa. Minulla on yritys Helsingissä, ja lisäksi siellä on ystäviä ja muita ihmissuhteita, harrastuksia ja kulttuuria.

Loviisa on pieni merenrantakaupunki, joka sijaitsee Helsingistä 90 kilometriä itään. Asukkaita on noin 15 000. Mikko Airas päätyi kaupunkiin sattumalta ja viehättyi pian paikan charmikkuudesta.

– Loviisan estetiikka vetoaa. Olen ihastunut vanhoihin taloihin ja vanhaan kaupunkiin – puutalohullu kun olen. Täällä on paljon samanhenkistä porukkaa, tällaisia boheemeja porvareita.

– Loviisan yhteisö on minulle tosi tärkeä. Helsingissä minulla on ehkä määrällisesti enemmän kontakteja, mutta Loviisassa ne ovat tiiviimpiä ja syvempiä.

Mikko Airaksen joka toinen viikko sisältää töitä, ystäviä ja harrastuksia Helsingin ytimessä. Kuva: Laura Oja Laura Oja

Muita Loviisan puolesta puhuvia seikkoja ovat Airaksen mielestä meren läheisyys, kylämäisyys, pikkukaupunkeihin liittyvä välittömyys ja tietysti luonto.

Hän solahti perheineen kaupungin arkeen hyvin, eikä heitä tulokkaina hyljeksitty.

– Kaikkeen pääsee mukaan, jos vain haluaa.

Airas harrastaa Helsingissä ollessaan muun muassa kuntosalilla käymistä ja kulttuuria. Loviisa tarjoaa myös kulttuuririentoja, mutta kuntoilemaan hän suunnistaa luontoon joko juoksu- tai pyörälenkille.

Asuntojen hinnat ovat Loviisassa Helsinkiä todella paljon edullisemmat.

– Taloudelliset seikat eivät ole vaikuttaneet asumisratkaisuihini. Ison ja vanhan talon remontointi ei ole taloudellisesti mitenkään järkevää, mutta tämä on enemmänkin intohimolaji.

Kaksisataa kilometriä yksityisautoilua päivässä ei ole kestävää, ja turhan raskastakin se oli. Nyt voin tehdä töitä matkojen aikana.

Airas sukkuloi kahden kaupungin väliä pääosin bussilla. Hän autoili aluksi nelisen vuotta mutta siirtyi julkisen liikenteen käyttäjäksi sekä työnteon että ekologisuuden vuoksi.

– Kaksisataa kilometriä yksityisautoilua päivässä ei ole kestävää, ja turhan raskastakin se oli. Nyt voin tehdä töitä matkojen aikana.

Bussivuorojen määrää Loviisasta Helsinkiin on kuitenkin vähennetty, ja se harmittaa.

– Alkaa olla kriittisellä rajalla, onnistuuko bussin käyttö minulta enää jatkossa.

Airas aikoo pysyä citymaalaisena myös tulevaisuudessa.

– Kunhan Loviisan-talon remontti valmistuu, hankin ehkä pysyvämmän asunnon Helsingistä.

Sen sijaan hänen teini-ikäinen tyttärensä on alkanut katsella lukioita Helsingistä. Isä ymmärtää sen hyvin.

– Teinejä ei paljon polkujuoksu houkuttele. Mutta itse en Loviisaan kaipaa oikeastaan mitään lisää.

Kirjoittaja: Eija Marja-aho

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu