Uusimaa-lehden kolumnisti Riikka Aapalahti kirjoitti viime elokuussa Uusimaahan kirjoituksen otsikolla Saako köyhällä olla koiraa?
Nyt teksti on ehdolla Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajaksi. Neljättä kertaa tänä vuonna jaettava tunnustus annetaan laadukkaasta köyhyyttä käsittelevästä journalismista.
Ehdolla on monta nimekästä kirjoittajaa, yhteensä 53 tekstiä tai ohjelmaa.
Köyhyys on Aapalahdelle tärkeä ja henkilökohtainen teema.
Hän kertoo, että kasvoi betonilähiössä. Perheen talous oli tiukalla ja moni kavereista oli köyhä. Raha oli myös silloin tiukalla, kun hän perusti oman perheen. Appelsiinimehua säännösteltiin vain lapsille, eikä homejuusto ollut arkiruokaa.
Nyt perheen tilanne on vakaa, keskiluokkainen.
– Mutta tiedän, että se ei ole omaa ansiotani. Minulle on vain käynyt älyttömän hyvä tuuri. Kohdalleni ei ole sattunut erityisen vakavia sairastumisia tai vastoinkäymisiä elämän matkalla, on ollut mahdollisuus kouluttautua, on vakaa parisuhde, Aapalahti sanoo Uusimaan haastattelussa.
– En kuitenkaan ikinä unohda sitä, kun oli koko ajan epävarma olo. Olen päättänyt, etten unohda.
Voisi ajatella, että elämisen niukat raamit muistaa, kun niiden painon on joskus tuntenut.
– Unohtaminen on lopulta hirveän helppoa, Aapalahti sanoo Uusimaalle.
Aapalahden perheessä kasvaa biologisia ja sijoitettuja lapsia. Joskus hän pohtii, miten pienestä on kiinni, kenen elämä menee mutkalle ja kenen ei.
– Mietin, miten oma elämäni olisi saattanut mennä aivan toisin, jos esimerkiksi joku olisi nuorena tarjonnut minulle sopivana hetkenä huumeita. Voisin olla nyt sillä toisella puolella. Jälkikäteen on toki helppo sanoa, että en olisi tietenkään koskaan käyttänyt mitään.
Kolumnissaan Aapalahti kertoi perheen koiran äkillisestä sairastumisesta ja kunnallisen eläinlääkäripalvelun puutteista. Keikas-koira sai apua viime tipassa, mutta isolla rahalla yksityiseltä eläinklinikalta.
Mediassa on aika ajoin kirjoituksia samasta teemasta.
Mihin köyhällä on oikeus?
Onko koira ylellisyystuote?
– Voisi ajatella ennemminkin, että koira olisi mielenterveystuote. Tiedän, miten valtavan tärkeitä ne voivat olla esimerkiksi vanhuksille seuranpitäjinä. Mieti, mikä ero on siinä, että kissa nukkuu kyljessä kiinni joka päivä verrattuna siihen, että kodinhoitaja käy pikaisesti kääntymässä pari kertaa päivässä.
Aapalahti on aina pitänyt eläimistä, ja huomannut, että lemmikin omistamisen hyötyjä ja iloa on vaikea tuoda ilmi menettämättä uskottavuuttaan. Siinä joutuu helposti naurunalaiseksi.
Aapalahti uskoo, että kolumnistilla voi olla vaikutusvaltaa.
– Kolumneja luetaan aika paljon. Kynä on vahvempi kuin miekka.
Hän pohtii, että monet tärkeät lakiuudistuksetkin ovat enemmän tai vähemmän seurausta monipuolisesta ja laadukkaasta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
– Kun kolumneja kirjoitetaan paljon, on joukossa paljon myös ahdasmielisiä kirjoituksia. Jos joukossa ei ole oikeudenmukaisuutta puolustavia, ollaan pian tilanteessa jossa oltiin 1930-luvun Saksassa. Eettiset arvot alkavat rapistua.
Me too -liike on hyvä esimerkki siitä, miten monien yksityinen kokemus saa jaettuna ja julkistettuna aikaan yhteiskunnallista muutosta.
Suomen henkinen ilmapiiri on Aapalahden mielestä viime aikoina tuntunut taas yhteisöllisemmältä verrattuna edellisen hallituksen kauteen.
– Nyt on merkkejä, että rakennetaan taas yhteistä yhteiskuntaa. Että ei jaeta ihmisiä niihin, jotka pärjäävät ja niihin riippakiviin, jotka vaan ovat liian laiskoja menestyäkseen. Että ollaan yhtä joukkuetta. Joukkueessa pidetään aina huolta myös niistä, jotka eivät pelaa keskeisillä pelipaikoilla.
Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus tuo esiin köyhyyttä kokeneiden näkökulman. Tunnustuksen jakaa European Anti Poverty Network Finland 25.11. Vuonna 2018 tunnustuksen sai Anna-Stiina Nykänen ja sitä ennen Jani Kaaro.