Leffa-arvio: Elämä ilman määränpäätä – Renée Zellweger tekee täydellisen roolin rikkinäisenä Judy Garlandina

Judy Garland (Renée Zellweger) ottaa Lontoon yön hyppysiinsä yhtenä yönä mutta hukkaa sen seuraavassa hetkessä. Finnkino Oy

toimitus

Judy

Judy Garlandin ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui kolmevuotiaana ja jatkui siitä eteenpäin myrskyisesti nousuineen ja laskuineen 44 vuoden ajan. Tähden elämä rakentui huonon itsetunnon pohjalle, jota terästivät erilaiset pillerit, alkoholi, viisi avioeroa ja pari itsemurhayritystä.

Pilleririippuvuus oli alkanut jo Hollywoodin lapsitähtenä, kun elokuvamoguli Louis B. Mayer ja Garlandin vahvatahtoinen äiti riistivät lasta lähes romahduspisteeseen.

– Olen tehnyt töitä 18 tuntia, en jaksa enää, itkee umpiväsynyt Garland Ihmemaa Ozin kulisseissa.

– Sinun on pakko jaksaa, muuten et ole mitään, sanoo ”isällinen” herra Mayer.

Illalla unilääkkeet ja aamulla herätyslääkkeet. Garlandilta vietiin lapsuus, eikä rakkauttakaan juuri ollut. Siinä oli varsin kipeät eväät tuleville vuosille.

Sielussa soi kaiken aikaa surumielinen blues.

Rupert Gooldin ohjaama Judy-elokuva perustuu teatterissa esitettyyn End of the Rainbow -musiikkidraamaan. Musikaalielokuva Judy ei kuitenkaan ole.

Tarinassa eletään 1960-luvun loppua Los Angelesissa. Judy Garlandin (Renée Zellweger) ura on aallonpohjassa. Hän esiintyy kahden lapsensa kanssa rähjäisissä yökerhoissa 150 dollarin keikkahinnoilla. Hän lentää ulos hotelleista maksamattomien laskujen vuoksi. Hänen ex-aviomiehensä haluaa lasten huoltajuuden. Garlandin elämä on täysin vailla päämäärää.

Entinen lapsitähti on kuitenkin suosittu Euroopassa, ja Lontoon Talk of the Town -yökerhosta tarjotaan kiinnitystä. Iloinen, mutta sisimmältään huomattavan epävarma Garland tarttuu uuteen tilaisuuteen, jolla hän saisi uransa jälleen nousujohteiseksi.

Aluksi kaikki näyttää hyvältä. Lontoossa odottavat yökerhon johtaja (Michael Gambon), henkilökohtainen avustaja (Jessie Buckley), hieno bändi ja loppuunmyydyt esitykset. Sitten yksinäisyys, päihteet ja myöhästelyt alkavat syödä Garlandin itsetuntoa, eikä känninen hoipertelu yleisön edessä paranna asiaa.

Ohjaaja Goold on ohjannut aikaisemmin televisiodraamoja. Nyt teatteriohjaajan tausta näkyy hieman jäykkänä elokuvan tekemisenä. Kaikki on tarkkaan suunniteltu ja kompositiot paikallaan, mutta katsoja toivoisi lisää elämää ja särmää erityisesti sivuosien esittäjiin.

Elokuvan keskiössä on kuitenkin Garland, ja häneen ohjaaja keskittyykin täysillä. Renée Zellwegerin ilmiömäisen hieno suoritus on se syy, miksi aika tavanomainen taiteilijaelokuva saa neljä tähteä.

Zellwegerin työ on yksityiskohtaisen hiottua, keskittynyttä ja tarkkaa kuvausta laulajatähden epätoivoisesta elämästä. Zellweger onkin tällä hetkellä vahvin ehdokas, kun Oscar jaetaan parhaalle naispääosalle.

Zellweger myös laulaa Garlandin laulut itse. Tulkinta on hyvä, vaikka matkaa alkuperäisiin suorituksiin jääkin.

Judy on hyvin surullinen elokuva, joka koskettaa lopullisesti elokuvan loppupuolen Over the Rainbow -yhteislaulussa. Hienon työn tekee myös Jessie Buckley Rosalynina, joka vähitellen oppii näkemään Garlandin sielunmaisemaan.

Katsojan kannattaa kuunnella englanninkielistä ääniraitaa, sillä tällä kertaa elokuvan suomennos typistää sanottavaa välillä huomattavasti.

”He turned me down” kääntyy muotoon ”Hän tyrmäsi minut”. Ajatus on kuitenkin hylkäämisessä.

Kirjoittaja: Olli-Matti Oinonen

Tähdet: 4