Leffa-arvio: Kolme potentiaalista pukkia ja yksi tollo tonttu – kriitikolta yhden tähden tyrmäys

toimitus

Täydellinen joulu

Neljättä kertaa naimisissa oleva Outi (Elena Leeve) saa kuningataridean. Hän kokoaa kotiinsa joulunviettoon kaikki ex-aviomiehet uusine vaimoineen ja lapsineen. Tavoitteena on viettää ikimuistoinen yhteinen suurperhejoulu aikuisten sekä meidän, heidän ja teidän lapsien kanssa. Outin uusin mies Janne (Antti Luusuaniemi) ei ymmärrettävästi ole ilahtunut fuusioperhejoulusta. Ja senhän tietää, kuinka käy.

Ruotsalaiset ovat tehneet täsmälleen saman leffan jo kaksikymmentä vuotta sitten – ja todella paljon paremmin – nimellä Tomten är far till alla barnen (suom. Joulupukki vieraissa). Siksi on perusteltua kysyä, miksi Suomessa rahoitetaan elokuvia, jotka ovat vain ja ainoastaan uudelleenlämmiteltyjä kopioita? Vieläpä heikkoja sellaisia. Meillä kun saattaa olla elokuvantekijöitä, joilla on taatusti ihan omaperäisiä ja uusia aiheita tehtäväksi.

Kun rutinalla aloitetaan, niin linjalla on hyvä jatkaa. Ohjaaja Taru Mäkelän viimeisimmät elokuvat ovat olleet hämmentäviä ”komedioita”, jotka äärimmäisen viitteellisesti perustuivat Arto Salmisen upeaan ja vaikuttavaan Varasto-romaaniin. Mäkelän elokuvissahan Salmisen kuvaama todellisuus sekä tarinan kieli ja mieli hukattiin kaikin mahdollisin tavoin.

Sama pätee Täydelliseen jouluun, jonka alkuperäisestä versiosta tuodaan kotimaiselle valkokankaalle vesitetty, väljähtynyt ja väkinäisillä vitseillä kuorrutettu näennäiskomedia. Tarina ei lähde lentoon millään ilveellä.

Kerronta häilyy sekavalla tavalla mukahauskan ja vakavan välimaastossa, mutta molemmat tyylit ontuvat kuin jalkapuolinen hirvi. Tilanteiden surkuhupaisuutta tai vaivaannuttavuutta ei uskalleta viedä niin pitkälle kuin olisi syytä ollut.

Ongelmallista on myös se, että kuvauspaikat on ylilavastettu viimeisen päälle, niin tiptop, etteivät kuvat hengitä. Koko ajan ollaan kliinisissä lavasteissa ja teennäisyyden tunnelma hehkuu läpi koko elokuvan. Pikkusievyys ja ylisöpöys hyppäävät silmille niin että raikaa.

Käsikirjoitus on totaalinen kopio alkuperäisestä ja jopa suurin osa roolituksistakin jäljittelee ruotsalaista versiota niin ulkonäön, olemuksen ja näyttelemisen suhteen. Suomalaiset näyttelijät tekevät välttämättömimmän.

Tuntuu kuin he olisivat koko ajan tietoisia, että ovat tekemässä vain kopiota aiemmasta elokuvasta. Lisäksi he uusintavat myös ikuisia omia perusroolejaan. Niinpä kriittinen katsoja jää kaipaamaan muun muassa sellaisia ruotsalaisia näyttelijöitä kuin Peter Haber, Katarina Ewerlöf, Jessica Zandén, Nina Gunke, Lena B. Eriksson sekä Dan Ekborg.

Vuoden 2020 joulunaluseksi jäämmekin odottamaan, saavatko Täydellisen joulun tuottajat raahattua valkokankaalle seuraavan uudelleenfilmatisoinnin muutaman vuoden takaisesta ruotsalaisleffasta En underbar jävla jul Suomeksihan elokuva kulkee alustavalla nimellä Homojoulukomedia ja se on jopa saanut 20 donaa rahoitusta Elokuvasäätiöltä. Kuulostaa siltä, että entistäkin halpahintaisempaa höttöä on luvassa.

Kirjoittaja: Jussi Virratvuori

Tähtiä: 1