Eteläinen Afrikka on värikäs ja villi – eksoottiset linnut laulavat hiljaisuuden keskellä ja krokotiilit lepäilevät rantatöyräillä

Choben kansallispuistossa on yli 100 000 afrikannorsua. Puistoon voi tutustua myös joelta. Mia Rouvinen

toimitus

Yhä matalalta paistava aamuaurinko saa maiseman värit hehkumaan syvinä. Terrakotan punaisen hiekkapolun takaa avautuu vihreä ruohokenttä, jolla loikkii lauma yhtä aikaa uteliaita mutta säikkyjä impala-antilooppeja.

Vähän matkan päässä muutama norsu nyhtää heinää kärsällään, ja kauempana horisontissa yksinäinen virtahepo tallustaa sinisenä välkkyvään Karibajärveen.

Vastarannalla olevaa vuorijonoa verhoaa kevyt utu, eikä missään näy muita ihmisiä kuin me kansallispuiston safariautossa olevat retkeläiset.

Eksoottisten lintujen laulua lukuun ottamatta on aivan hiljaista. Ei ole muuta kuin käsillä oleva hetki, joka saa kokeneenkin Afrikan-kävijän hiljenemään.

Karibajärvellä on runsaasti virtahepoja. Etenkin päiväsaikaan ne viihtyvät vedessä suojassa auringon paahteelta. Kuva: Mia Rouvinen Mia Rouvinen

Matusadonan kansallispuistossa Zimbabwessa voi nähdä hyvällä tuurilla esimerkiksi leijonia, mutta meidän bongauslistamme täyttävät tällä kertaa elefantit, antiloopit ja linnut.

Hankolainen Martti Kovalainen, 71, pyytää kuskia pysähtymään ja suuntaa kameransa läheiseen puuhun. Laji varmistetaan oppaan kanssa kirjasta.

– Savannihaikara, minulle uusi laji.

Kovalainen, kuten muutkin pienryhmämatkalla olevat, on käynyt Afrikassa ennenkin.

Linnuston perusteella matka on ollut hänen mukaansa kohtalainen, mutta oleellista on kuitenkin kokonaisuus.

Impala-antilooppeja näkee usein isoina ryhminä. Sirot eläimet kykenevät juostessaan uskomattomiin loikkiin. Kuva: Mia Rouvinen Mia Rouvinen

Safarien lisäksi ohjelmassa on risteilyä, veneretkiä, lentoa pienkoneilla sekä parin päivän pysähdykset Johannesburgissa ja Victorian putouksilla.

Luonto on saanut helsinkiläisen Jyrki Pennasen, 51, palaamaan Afrikkaan kuudetta kertaa. Safareilla hän on käynyt muun muassa Keniassa ja Tansaniassa.

– Reissut näkyvät arjessakin, sillä teetämme joka matkalta puolisoni kuvista tauluja tai kuvakirjoja.

Pennaselle vastuullisuus ja luontoelämyksen aitous on tärkeämpää kuin se, että saa nähdä jonkin harvinaisen eläimen.

– Minusta ei ole oikein, että eläimiä huumataan tai niitä tuodaan haaskoille. On tärkeää saada nähdä eläin vapaana luonnossa. Onhan se upeaa katsella elefanttien menoa muutaman metrin päästä.

Kansallispuistoissa eläimet ovat paremmassa turvassa salametsästäjiltä kuin niiden ulkopuolella.

Riihimäkeläiset Pirjo ja Jouko Karhumäki ostivat kyläläisten tekemiä astioita Impalila-saarelta. Taustalla Pentti Lahtinen. Kuva: Mia Rouvinen Mia Rouvinen

Joskus paras paikka voi olla yksityinen puisto, sanoo Afrikassa kolmattakymmentä vuotta matkaillut opas Pekka Virtanen. Osa turisteista kuitenkin karsastaa yksityisiä puistoja.

– Puiston koolla on tietenkin merkitystä, mutta yksityispuistoissa eläimistä pidetään huolta kuin luonnossa. Esimerkiksi Keniassa on sarvikuonojen suojeluun keskittynyt yksityinen safaripuisto.

Matusadonan lisäksi liikumme autolla Choben kansallispuistossa, mutta muuten matka on vesistöpainotteinen.

Aluksi majoitumme Sambesi-joella yksityissaaressa olevassa lodgessa. Sen jokainen huone on pieni talo, jonka terassilla on oma ulkoallas ja näkymä joelle.

Kokki valmistaa kolmen ruokalajin illallisia, ja vartijat saattavat matkailijat taskulamppujen kanssa pimeän tultua huoneisiin, sillä saarelle nousee aika ajoin myös virtahepoja ja krokotiilejä.

Kuljemme joella veneellä, josta voi seurata haikaroita, kuningaskalastajia sekä krokotiilejä, jotka lepäilevät rantatöyräillä tai piilottelevat vedessä.

Yhtenä päivänä vierailemme läheisen Impalila-saaren kahdessa kylässä, josta vain toisessa on juoksevaa vettä ja sähköt.

Arki villieläinten rinnalla kuulostaa rankalta – hyeena tappaa vuohia, ja kalastajia kuolee yhteentörmäyksissä krokotiilien ja virtahepojen kanssa. Saaren naiskuoron esitys on silti iloa tulvillaan.

Kyläelämää seuratessa omat arjen koettelemukset tuntuvat varsin vähäpätöisiltä.

Victorian putoukset ovat Unescon maailmanperintökohde. Putousten voima on suurimmillaan tulvakaudella maalis–huhtikuussa. Kuva: Mia Rouvinen Mia Rouvinen

Karibajärvi, suurin ihmisen luoma tekojärvi, on 12-päiväisen matkamme toinen pääkohde. Yli 250 kilometriä pitkä järvi syntyi, kun Sambesi padottiin 1950–60-luvun taitteessa.

Vuoden käytössä ollut Croisi Europen luksuslaiva tarjoaa matkan risteilyosuuden lähes koskemattomissa maisemissa. Laivassa on vain kahdeksan hyttiä, ruokasali, oleskelutilat ja terassit. Henkilökuntaa on yhtä paljon kuin matkustajia.

Karibajärvi tunnetaan veden alla jääneistä, pinnan yläpuolelle kurkottavista kuolleista puista. Sen rannoilla voi nähdä monia villieläimiä, kuten seeproja.

Runsaasti ohjelmaa sisältävät kiertomatkat maksavat tuhansia euroja etenkin silloin, kun kyseessä on täysihoitoloma ja majoitus luksustasoa.

Eteläisen Afrikan kiertomatkassa osansa tekevät myös lennot; reitti kulkee neljän maan alueella.

Aurinko laskee nopeasti, ja sen jälkeen on säkkipimeää. Pimeän tultua laivalla syödään kokkien loihtimia pitkiä illallisia, mutta yömyssyn voi nauttia aurinkokannella tähtitaivaan alla.

Valosaastetta ei ole, joten linnunrata piirtyy esiin selvästi. Lämmintä on puolen yön maissa yhä 20 astetta, ja yössä kuuluu vain kaskaiden siritys.

Toimittaja oli Kristina Cruisesin kutsumana eteläisen Afrikan kiertomatkalla 6.–17.3.

Teksti ja kuvat: Mia Rouvinen

Muista nämä

Tarkista ennen lähtöä rokotukset ja malarianestolääkityksen tarve.

Varaa mukaan kunnolla suojaavaa aurinkorasvaa (suojakerroin 50), hyönteismyrkkyä ja hattu.

Varaa käteistä, etenkin pieniä Yhdysvaltain dollareita runsaasti tippejä varten.

Ole kohtelias: tapana on kysyä ensin, mitä kuuluu, ja vasta sitten mennä asiaan.

Noudata ohjeita etenkin retkillä oman turvallisuutesi takia.

Kunnioita luontoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Seinäjoen Sanomien ilmestyminen on tauolla toistaiseksi
  2. Ruoka: Vaellukselle ei kannata kantaa vettä porkkanoissa, kuivaa siis ruoasta grammat pois – "Jokseenkin kaiken voi kuivata", kokenut vaeltaja Raija Hentman, 72, sanoo
  3. Ruoka: Vaellukselle ei kannata kantaa vettä porkkanoissa, kuivaa siis ruoasta grammat pois – "Jokseenkin kaiken voi kuivata", kokenut vaeltaja Raija Hentman, 72, sanoo
  4. Tuusulan asuntomessut: Tuusula päihitti Ylöjärven: vuonna 2000 tehty kävijäennätys on edelleen voimassa
  5. Tiede: Solubiologi Kirsi Rilla tutkii mikroskooppisen pieniä kalvorakkuloita, joista voi olla apua esimerkiksi syövän diagnosoinnissa – "Muistan edelleen, kuinka alle kouluikäisenä pääsin tutkimaan tukkimiehentäitä"
  6. Linnanmäellä joukkoaltistuminen koronalle – tähän aikaan seurue vieraili
  7. Tuusulan asuntomessut: Tapettia ikivanhalla tavalla – Japanista kotoisin oleva vesiliukoinen kangastapetti on akustinen
  8. Tuusulan asuntomessut: Pienet tontit puistojen reunoilla – Keravan uusille asukkaille piti osoittaa, ettei kotikaupunki ole vain nukkumalähiö
  9. Tuusulan asuntomessut: Asuntomessut on rakentamisen ajankuva – Tuusulan Lahelanrinteellä oli kunnia avata messujen 50 vuoden historia
  10. Tuusulan asuntomessut: Iso ruokapöytä ei ole enää olohuoneen fokus – kotitoimiston kalusteet ovat kevyitä ja helposti siirreltävissä ja taloteknologia maustaa etätyöntekoa
  11. Tuusulan asuntomessut: Esteettömyys saa kiitosta: vammaisneuvosto testasi messualueen
  12. Tuusulan asuntomessut: Kortteli tuo sukupolvet yhteen: messujen innovaatioihin kuuluvat muun muassa Toiveiden kortteli ja kotimaiset älylukot
  13. Tuusulan asuntomessut: ”Jos nyt sauna olisi” – Antti Kaikkosesta on muovautunut kätevä remonttireiska
  14. Kesäkuvakisa käy kuumana – Vielä kaksi viikkoa aikaa osallistua ja voittaa liput Heurekaan!
  15. Likainen liesituuletin voi aiheuttaa iljettävän yllätyksen – näistä merkeistä tiedät, milloin se pitää puhdistaa

Näytä lisää