Yhä useampi joutuu huijatuksi verkko-ostoksia tehdessään – Poliisit vinkkaavat: Näin nettishoppailija voi välttyä vedätyksiltä

Tuomas Massinen

Verkkoshoppaaja kiinnostuu halvasta iPhone-puhelimesta Tori.fi-sivustolla. Myyjä kertoo, että tuotteelle on kova kysyntä, joten se on maksettava heti, muuten hän myy sen muualle. Shoppaaja maksaa rahat myyjän tilille heti, koska hän haluaa puhelimen. Aikaa kuluu, mutta tuotetta ei kuulu.

Näin tapahtuu tyypillinen verkkoshoppailijan vedätys, kuvaa Helsingin poliisin rikoskomisario Hannu Kortelainen

Teennäinen kiire, ilmaissähköposti ja prepaid-liittymä – siinä huijarin yleiset työkalut.

Verkkoshoppailijoita koskevat maksuväline-, myynti- ja tilauspetokset ovat yleistyneet jyrkästi 2000-luvulla verkkoasioinnin yleistyessä, eikä käännettä parempaan näy: petoksia tehtailtaneen jatkossa yhä enemmän.

Maksuvälinepetoksessa on kyse toisen kortin väärinkäytöstä, myyntipetoksessa esimerkiksi olemattoman tavaran myynnistä ja tilauspetoksessa tilauksesta toisen tiedoilla ja tuotteen maksamatta jättämisestä.

Kasvun pääsyynä on yhä ihmisten yllättävänkin yleinen herkkäuskoisuus. Verkossa shoppailu voi tuntua huolettomalta, mutta ostohuumassa ei kannata toimia harkitsemattomasti.

Sinisilmäisyys voi johtaa itkusilmäisyyteen, kun huijari vie rahat. Näin voi käydä etenkin kuluttajien keskinäisessä kaupassa.

– Ei pitäisi luottaa aina siihen, mitä luvataan. Nykyään tällaisen pitäisi kuulua jokaisen medialukutaitoihin, eli pitäisi mieltää, että kaikki ei ole netissä aina sitä, miltä näyttää, Kortelainen korostaa.

Toisaalta verkkoshoppailijat joutuvat pulaan myös huolimattomuutensa ja jalostuneiden tiedonkalastuskeinojen takia. Yhä enemmän tapahtuu tietomurtoja ja identiteettivarkauksia sekä huijauskampanjoita, joiden tarkoituksena on saada kuluttaja luovuttamaan maksukortti- ja henkilötiedot.

Kun shoppaaja maksaa tuotteita verkossa maksukorttitiedoilla, on riski, että tiedot päätyvät rikollisille.

Verkkoshoppaaja voi kuitenkin torjua maksuvälinepetoksia omalla toiminnallaan.

– Jokainen kuluttaja voi ehkäistä niitä valvomalla omia tilitapahtumia ja asettamalla kortille rajoituksia. Verkkokauppa voi ennaltaehkäistä maksuvälinepetoksia kehittämällä verkkokaupan tietoturvaa käsi kädessä kehittyvän teknologian kanssa ja seuraamalla erilaisia ilmiöitä, selvittää keskusrikospoliisin vanhempi rikoskonstaapeli Sanna Autio

– Yksinkertaisin tapa lienee se, ettei varastoida selkokielisenä asiakkaan tietoja ja edellytetään vahvaa tunnistautumista maksutapahtuman yhteydessä.

EU:n PSD2-direktiivin osana tuli viime syksynä voimaan vaatimus asiakkaan vahvasta tunnistautumisesta sähköisissä maksutapahtumissa, kuten verkkomaksamisessa. Maksutapahtuma tulee varmentaa esimerkiksi pankkitunnuksilla tai sormenjäljellä, mikä hankaloittaa maksukortin tietojen väärinkäyttöä.

Omaa pankkitiliä on syytä seurata tarkasti. Maksukorteille voi myös laittaa rajoituksia. Kuva: Kuvitus: Suvi Lantta, kuvat: arkisto, ALAMY/AOP

Jotain tarvitsisi tehdä myös henkilötietojen väärinkäytölle.

– Nyt toisen tiedoilla tilaaminen on aivan liian helppoa, Kortelainen sanoo.

Jotkin laskutusfirmoista mahdollistavat nettiostosten teon pelkän henkilötunnuksen avulla.

– Henkilötunnuksia on käytetty luottosopimusten solmimiseen, ja usein uhri saa tietää väärinkäytöstä vasta kotiin tulleen laskun jälkeen, Autio kertoo.

Henkilötunnus voi vuotaa roskalaatikkoon heitetyssä kirjeessä tai tietovuodossa.

Kortelaisen mielestä verkkokaupoilla ja luottokauppaa rahoittavilla rahoitusyhtiöillä pitäisi olla nykyistä suurempi vastuu kaupankäynnissä tilaajan henkilöyden varmistamisessa. Varmistustoimilla torjuttaisiin tilauspetoksia nykyistä tehokkaammin.

– Pelkällä nimellä ja henkilötunnuksella ei pitäisi saada tilata mitään, vaan aina pitäisi olla vahva tunnistautuminen, Kortelainen sanoo.

Jos henkilötunnusta on käytetty väärin, voi uhri hankkia maksullisen luottokiellon.

Rikosten selvittelyn näkökulmasta suurimmat verkkoshoppailun ongelmat koskevat anonymiteettia: huijarit häärivät yhä useammin tunnistamattomasti.

– Jatkuvasti yleistyy se, että käytetään nimettömiä verkko-, tele- ja sähköpostiyhteyksiä, Kortelainen kertoo.

Huijareita auttaa myös se, että Posti tarjoaa yhä useammin pakettinoutopisteitä, joissa ei ole valvontaa.

– Tuotteen saa lokerosta prepaid-liittymään lähetetyllä koodilla, Kortelainen toteaa.

Myös yleistyvät maksupalvelusovellukset ovat uhka, sillä ulkomaalaisilta toimijoilta ei useinkaan saada tietoa siitä, minne maksu oikeasti ohjautuu.

Suomessa myyntipetosten selvitysprosentti on melko hyvä, sillä kotimaisen tilinumeron takaa löytyy yleensä joku, jota on syytä epäillä.

Sen sijaan tilauspetosta voi olla vaikea selvittää tunnistamattoman yhteyden takia.

– Rahoja ei saada takaisin kuin hyvin harvoissa tapauksissa, Kortelainen sanoo.

Hänestä niin sanottu positiivinen luottorekisteri voisi auttaa ehkäisemään tilauspetoksia selvästi.

Kyseessä on tietokanta, josta luotonantajayhtiöt voisivat nähdä ajantasaisesti luotonhakijan lainamäärät ja tulotiedot. Ministerityöryhmä päätti aloittaa rekisterin valmistelun viime syksynä, ja tavoitteena on ottaa se ainakin osin käyttöön keväällä 2023.

Ostajia ja myyjiä on huijattu muun muassa elektroniikkakaupoissa. Kuva: Kuvitus: Suvi Lantta, kuvat: arkisto, AOP/ALAMY

Suomessa petosten määrä on kasvanut 2000-luvulla jyrkästi. Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan viime vuonna niitä tuli poliisin tietoon 28 016, kun 2018 luku oli 24 483. Moni tapaus jäänee myös ilmoittamatta poliisille.

Esimerkiksi vielä 2005 petosmäärä oli ”vain” 12 494.

Verkkoshoppailijoihin kohdistuneet huijaukset selittävät paljolti kasvua. Huijatut ovat kaikenikäisiä miehiä ja naisia.

– Tämä on siinä mielessä tasapuolinen huijaustyyli, eli tahti on hieman kuin Vesivehmaan jenkassa: siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla, Kortelainen sanailee.

Kortelaisen mukaan Helsingin poliisille ilmoitetaan ”aika harvoin” huijaustapauksia, jotka liittyvät tilauksiin verkkomyymälöistä.

– On tullut esille muutamia huijauksia, joissa aiemmin luotettavan tahon käytössä ollut www-osoite on otettu uuden rikollisen toimijan käyttöön.

Selvästi yleisemmin nettishoppaaja joutuu rikoksen uhriksi vertaiskaupassa, jossa ihmiset kaupittelevat toisilleen tavaraa muun muassa Tori.fissä ja Facebook-kirpputoreilla.

– Näillä alustoilla ostaja maksaa olemattomasta tuotteesta. Vastaavasti tekijä voi huijata myyjää esittämällä väärennetyn maksukuitin ja saada näin tuotteen haltuunsa.

Helsingissä tehdään vuosittain muutama sata rikosilmoitusta myyntipetoksista, joissa on kyse olemattoman tavaran myynnistä.

– Tosin yhdessä ilmoituksessa voi olla useita petoksia, pahimmillaan jopa 100–200, Kortelainen tähdentää.

Autio kertoo, että vertaiskaupassa huijaustapaukset liittyvät myös siihen, että lähetetään ostajalle viallinen tai eri tuote kuin myynti-ilmoituksessa.

– Niinkin voi käydä, että tekijä myy saman tapahtumalipun useille eri ihmisille.

Autio arvioi, että otollisinta aikaa verkkorikollisille on joulunalusaika, jolloin ”ihmiset ovat ostohousut jalassa liikkeellä ja ostavat lahjoja”.

– Tällöin on ollut nähtävissä huijausten ja tietojenkalastelun kasvu. Tyypillisesti huijatuksi joutuu, kun tarttuu nopeasti hyvään tarjoukseen.

Jos verkkoshoppaajaa vedätetään, hän menettää yleensä jotain muutamasta kympistä muutamaan tuhanteen euroon.

– Myös verkkokauppoihin kohdistuneet huijaustilaukset ovat enintään muutaman satasen luokkaa. Toki on ääriesimerkkejä, joissa yritysten sähköisessä kaupassa on voinut mennä jopa satojatuhansia rikollisille, Kortelainen kertoo.

Poliisien vinkit

– Vältä etukäteismaksua. Suosi kauppoja kasvokkain.

– Jos on ”pakko” lähettää tuote postitse, tarkista myyjän Facebook-sivu, googleta hänestä tietoja ja selvitä nimi ja puhelinnumero – pitävätkö myyjän antamat tiedot paikkansa?

– Hälytyskellojen pitäisi soida, jos myyjän yhteystietona on prepaid-liittymä eikä nimellä ja paikkakunnalla löydy tiedustelusta numeroa.

– Kysy tuotteesta kuvaa. Kuvaan voi pyytää käsinkirjoitettua lappua, jossa on päivämäärä ja myyjän nimi.

– Jos myyjä välttelee kohtaamista tai yrittää kiirehtiä ostopäätöstä, voi kyseessä olla huijaus.

– Jos myyjä pyytää maksua muun kuin oman pankkitilin kautta, tilanne vaikuttaa epäilyttävältä: huijari voi pyytää maksua esimerkiksi epämääräisen mobiilimaksusovelluksen kautta.

– Älä välitä henkilötietojasi, tilitietojasi tai maksukortin numeroita tuntemattomille.

– Vältä rahan lähettämistä ulkomaille tuntemattomalle.

– Pyydä myyjältä paketin lähetystunnus.

– Pyydä kuitti tai takuutodistus tuotteesta.

– Vältä epämääräiseltä vaikuttavia ulkomaisia verkkokauppoja.

– Suosi kauppapaikkoja, joissa voi käyttää verkkopankkimaksua.

– Käytä joka myyntipalvelussa eri salasanaa.

– Sivuston ulkonäkö kertoo paljon. Näyttääkö se luotettavalta? Onko sivustolla kirjoitusvirheitä? Toimivatko linkit?

– Tarkista, onko sivustolla ilmoitettu yrityksen y-tunnusta sekä yhteystietoja ja varmista netistä, että yritys on olemassa.

– Jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, yleensä se ei ole totta. Jos verkkokaupassa kaikki tuotteet ovat isossa alennuksessa, se voi olla huijaussivusto.

– Mieti, mitä tietoja itsestäsi tallennat sivustolle. Vaikka kyseessä olisi laillinen verkkokauppa, voivat siellä olevat tiedot päätyä rikolliselle tietomurron takia.

– Oman pankkitilin seuraaminen ehkäisee suurien tilisiirtojen lähtöä. Maksukortille voi usein laittaa maa- ja nostorajoituksia.

– Älä tee ostoksia kiireessä, koska tällöin voi tehdä varomattomia päätöksiä.

– Jos epäilee antaneensa korttitietonsa luvattomalle taholle, kannattaa kortti sulkea heti.

1. Mies oli ostamassa lapselleen pelikonsolia ja näki Tori.fissä koneen myynnissä. Mies maksoi myyjän taustoja varmistelematta tämän ilmoittamalle tilille 400 euroa. Ostaja ei saanut tuotetta.

Hän ei vielä tästä viisastunut vaan noin kahden viikon kuluttua maksoi vielä toiselle samanlaiselle huijarille 450 euroa samanlaisesta pelikonsolista. Vieläkään hän ei saanut tuotetta.

2. Henkilö kaupitteli järjestelmäkameraa Tori.fissä. Hän sai tarjouksen ulkomailta, ja ulkomainen ostaja oli valmis maksamaan myyjälle pyydetyn summan. Ostaja kuitenkin huijasi myyjää väittämällä, ettei kansainvälisissä rahasiirroissa voi maksaa alle 1 200 euron ulkomaanmaksuja. Siksi myyjän tulisi lähettää kamera ja sen mukana vielä 400 euroa rahaa, jotta ostaja voisi sitten maksaa myyjälle 1 200 euroa.

Myyjä lähetti kameransa ja 400 euroa Englantiin eikä koskaan saanut rahoja tai kameraa. Myöhemmin häntä vielä vaadittiin lähettämään lisää rahaa tulli- ja käsittelymaksuihin ja muihin syihin vedoten. Myyjä siirsi muutaman kuukauden aikana varoja ulkomaiselle huijarille yhteensä 17 000 euron edestä. Myyjä käytti siirtoihin pankkien ulkopuolisia kanavia, kuten rahanvälityspalveluja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Seinäjoen Sanomat jää ilmestymistauolle
  2. Kuinka sinä uskalsit? – seinäjokelainen Päivi vaihtoi alaa ja perusti oman yrityksen viisikymppisenä eikä ole katunut päivääkään
  3. Suunnistuskausi alkaa Seinäjoella omatoimisesti
  4. Seinäjoen seurakunnan jumalanpalvelukset ottivat digiloikan – virtuaalilähetykset suositumpia kuin perinteiset
  5. Astetta hauskempaa ulkoilua – kokosimme vinkkejä Seinäjoelta
  6. Ideaparkin Citymarket ja Huhtala Logistics aloittavat yhteistyön – kuljettavat ostokset ilmaiseksi riskiryhmille
  7. Seinäjoelle tulossa kaupunkipyörät – 50 pyörää, 14 pysäkkiä
  8. Koronan seuraus: Rikollisuus vähentynyt Pohjanmaalla, mutta petosyritykset ja kotihälytykset lisääntyneet
  9. Seinäjoki alkaa jakaa kouluruokaa etäopetuksessa oleville oppilaille – annoksia jaetaan yli 1600
  10. Tuju-panimo sopeutuu – Harapaisissa toimivan pienpanimon tynnyriolut lorotetaan nyt käsipelillä pulloihin ja myydään panimomyymälässä
  11. Jäitkö työttömäski ja haluaisit opiskella? – SeAMK luopuu avoimen ammattikorkeakoulun opintomaksuista osittain
  12. Seinäjoen kaupunki soittaa yli 5000 ikäihmiselle – soittokierros alkaa yli 85-vuotiaista
  13. Limu ja lihis vaihtuivat kunnon lounaaseeen ja kalenteriin raivattiin tilaa liikunnalle - seinäjokelaisyrittäjä oppi nauttimaan liikkumisesta: "En olisi uskonut, että viikon paras hetki on jumppa"
  14. Asuntosijoittaja kaipasi helposti ostettavaa palvelua – kun sitä ei ollut, seinäjokelainen Jussi Takala perusti yrityksen itse
  15. Tässä on Seinäjoen Hyvä asiakaspalvelija 2020

Näytä lisää

Luetuimmat

Näytä lisää