Alueen pientuottajien tuotteet tarjolle palveluun ja lähiruuan arvostukseen panostaen.
Lähiruuan valitseminen on monille arvopäätös, jolla tuetaan paikallisia tuottajia ja yrittäjiä. On kaikkien etu, että rahat jäävät omaan maakuntaan. Lähiruoka on ollut viime vuodet näkyvästi esillä ja tukea antavaa puhetta aiheen ympärillä riittää, mutta käytännön ostopäätöksissä valinta tehdään valitettavan usein toisin.
– Toivoisin, että lähiruokainnostus näkyisi myös ostosvalinnoissa. Toki poikkeusoloissa on mahdoton tietää, miten markkinat olisivat kehittyneet normaaliaikana. Sitä odotellessa koetetaan selviytyä, intohimosta paikallista puhdasta ruokaa kohtaan, vaikka kannattavuudesta ei voi nyt puhua, pohtii yrittäjä Vesa Luhtala Ilmajoen Makkaramestareista.
Ruokamaakunnassa tarvittaisiin vahvempaa panostusta pientuottajien toiminnan tukemiseen.
– Ruokamaakunta-ajatus on vahvana ja totta puhuttaessa isoista yksiköistä, joiden varaan maakunnan työllistyminen suurelta osin perustuu. Mutta pientuottajien näkökulmasta panostusta kaivattaisiin selvästi enemmän, nyt ne jäävät isojen jalkoihin, sanoo Vesa Luhtala.
Vesa ja Katja Luhtala ovat tuottaneet luomulihaa 2000-luvulta saakka, kunnes nelisen vuotta sitten luopuivat karjataloudesta. Luomulihasta piti tulla kannattava vaihtoehto tuotannolle, mutta luomulihan ja luomujalosteiden tuotantokustannusten kattaminen nykyhinnoilla on haasteellista.
– Olimme 90-luvulla maakunnassa edelläkävijöitä luomun tuottajina ja jalostajina. Tuolloin luomutuotteiden markkinat olivat kuitenkin pääkaupunkiseudulla. Vaikka elämme ruokamaakunnassa, uudet ruokatrendit tuntuvat ylipäänsä löytävän tänne tiensä viimeisenä, toteaa Vesa Luhtala.
Ruokamaakunta-ajatus on vahvana ja totta puhuttaessa isoista yksiköistä, joiden varaan maakunnan työllistyminen suurelta osin perustuu. Mutta pientuottajien näkökulmasta panostusta kaivattaisiin selvästi enemmän.
Vesa Luhtala
Yritys tarjoaa myymälässään myyntiareenan paikallisten pientuottajien tuotteille. Tuotevalikoimaa on kartutettu tavoitellen tuottajia muun muassa some-kanavien kautta. Valikoima kattaa elintarvikkeita lihajalosteista makeisiin ja juustoihin, hunajasta marjamehuihin.
– Lisääkin tuotevalikoimaa meille mahtuisi. Lähiruokainnostus ei näytä tuottajien määrää lisänneen, ainakaan meille ei tuotteita juuri ole myyntiin tarjottu, toteaa Katja Luhtala.
Ajan haastavuudesta huolimatta yrittäjillä on säilynyt usko omaan tekemiseen. Paikallisten tuotteiden puhtaus ja makujen aitous ovat niitä tekijöitä, jolla uskotaan olevan kysyntää tulevaisuudessakin.
– Olemme juuri saaneet oluen vähittäismyyntiluvan. Lisäksi olemme paikallinen harvinaisuus siinä, että valmistamme kalatuotteita. Nämä tuoteryhmät täydentävät valikoimaamme pienpanimoiden yhteistyön ja oman kalajalostetoimintamme kautta, yrittäjäpari selvittää.
Perinteinen palvelutiskikulttuuri hämmästyttää nuorta asiakaskuntaa. Parikymppisille asiakkaille henkilökohtainen palvelu ja yksilöidysti määritetyt annoskoot jauhelihasta tai leikkeleistä puhuttaessa ovat vieras asia.
– On hämmentävää huomata, miten vieras palvelutiskikulttuuri on nuorille. Vaikka ennen se kuului joka markettiin. Edelleen palvelutiskit kuuluvat Etelä- ja Keski-Euroopan kauppakulttuuriin, vaikka ne ovat täältä kadonneet. Makkaraleikkeleet kun voidaan siivuttaa yhden tai kymmenen hengen tarpeisiin, ja tuoreus on ihan toista luokaa, kuin vakuumissa makuutetuilla lihajalosteilla, kiteyttää Vesa Luhtala.
Vähittäiskauppatoiminnan aloittaminen vuoden vaihteessa oli koronan aikaansaama ratkaisu.
– Meille juhlatilaisuuksien järjestäjät ovat iso asiakasryhmä. Kun tämä toiminta on nollissa, samoin ravintolatoiminta, jäi vaihtoehdoksi toteuttaa pitkään haaveiltu myymälän perustaminen. Lähellä tuotetusta lihasta vastajauhettu jauheliha itse tehtyjen hampurilaisten väliin, siinä resepti, jolla erottumme burgerintarjoajien joukosta, Luhtalat kertovat.