Perheneuvoja ja sosiaalipsykologi kannustaa ennen kaikkea yhden taidon harjoittelemiseen

Perheneuvoja Leena Peltola on työssään kohdannut ihmissuhteiden moninaiset haasteet. Kuuntelemalla hän kannustaa puhumaan.

Vauhtiajot siirtyvät elokuun puoleen väliin. Lipunmyynti alkaa perjantaina. Johanna Koskiahde

Johanna Koskiahde

Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvoja, sosiaalipsykologi Leena Peltola siirtyy syksyllä eläkkeelle. Vuosien ajan hän on kohdannut pariskuntia, perheitä ja yksin keskusteluapua hakevia ja heidän kauttaan ihmisen henkisen hyvinvoinnin moninaiset haasteet.

– Olen nauttinut työstäni ja koen sen raskaudestaan huolimatta hyvin toivorikkaana. Perheneuvojana koen, että tekniikoita ja metodeja tärkeämpää on kuunnella ihmistä. Tässä työssä olen kirkon palvelutehtävässä, Peltola pohtii.

Eteläpohjalaisten arkielämän haasteet ovat pysyneet paljolti muuttumattomina, vaikka maailma ympärillämme on muuttunut valtavasti. Pohjimmiltaan jokainen meistä tahtoo tulla kuulluksi ja hyväksytyksi.

– Tarvitsemme toisen ihmisen korvat ja sylin, Leena Peltola sanoo.

Ihmisten syvimpien ongelmien kuunteleminen, käsittely ja heidän mukanaan niiden läpikäymisessä kulkeminen on haastava ammatti. Tukena tässä on oma arvomaailma.

– Tällaisessa työssä on pidettävä huolta itsestään. On oltava tarpeeksi lähellä, mutta riittävän etäällä. Totta kai on kohtaamisia, joita jään miettimään muita enemmän, mutta juuri ammatillisuus on suojana tässä työssä, hän sanoo.

Vuorovaikutus on taito, jota voi opetella ja harjoitella. Syyttelyn sijaan keskustelu tulisi käydä omien tunteiden kautta.

Leena Peltola

Leena Peltola kuvaa rooliaan matkakumppaniksi, joka tarjoaa tukea ihmisen elämän vaikean vaiheen aikana.

– Ihmiset itse tietävät ratkaisun asioihin, vaikka he eivät ehkä pysty näkemään sitä heti. Työn palkitsevuus tulee juuri siitä, että löydetty keskusteluyhteys ja tunteiden sanoittaminen ovat avain niihin ratkaisuihin.

Pariskuntia tuo perheneuvojan luo ensi sijassa vuorovaikutusongelmat, toisekseen ero sen eri vaiheissa. Neuvottelukeskus tarjoaa apuaan jokaiselle sitä pyytävälle, maksutta.

– Vuorovaikutus on taito, jota voi opetella ja harjoitella. Syyttelyn sijaan keskustelu tulisi käydä omien tunteiden kautta. Sen sijaan, että sanoo, miten toinen tekee aina niin tai näin, pitäisi kertoa, miten minä ajattelen ja tunnen. Sen verran pitäisi löytyä sanoja, että saa sanottua, että mulla on paha olla. Jollei asioita toiselle kerro, ei hänen voi olettaa niitä tietävän. Luoja antoi meille yhden suun ja kaksi korvaa, että muistaisimme myös kuulla toisiamme, Peltola pohtii.

Tärkeintä parisuhteen elvyttämisessä on löytää tapa keskustella. Monelle kolmannen osapuolen läsnäolo puheen johdattelijana helpottaa asioiden esiin nostamista.

– Me emme sano, että pysykää yhdessä tai erotkaa, mutta voimme sanoa, että pysähtykää miettimään mitä tapahtuu, jos parisuhde päättyy. Että ei paineta paniikkinappulaa ja juosta ulos suhteesta, jossa 90 prosenttia asioista on kohdallaan. Pysähtykää miettimään sitä, miten ero vaikuttaa lähimmäisiin, ennen kaikkea perheen lapsiin, Peltola korostaa.

Perheneuvoja kohtaa työssään muitakin kriisiytyneitä suhteita, kuin parisuhde. Suhteet perheen sukupolvien välillä voivat olla hyvin kipeitä.

– Etelä-Pohjanmaalla on paljon yrittäjyyttä ja siihen liittyy ylisukupolvisuutta. Esimerkiksi maatalousyritykset siirtyvät usein sukupolvelta seuraavalle, ja tilan hoidon ja tapojen odotetaan ehkä siirtyvän myös - että tehdään kuten on aina tehty. Näissä tilanteissa tarvitaan kykyä vuorovaikutukseen, erilaisten näkemysten kohtaamiseksi, Peltola sanoo.

Nykyään nuoret miehet hakevat apua selvästi enemmän kuin vuosikymmen sitten. Muutos ihmisten arjessa näkyy ongelmien monimuotoisuutena.

– Ongelmat olivat ennen erilaisia. Nyt ärsykkeiden täyttämä yltäkylläisyys ja toisaalta sen keskellä monien kokema yksinäisyys ovat haasteena ihmisen selviytymiselle, Peltola miettii.

Elämä on tässä ja nyt. Syksyllä Leena Peltola siirtyy eläkkeelle, mutta eläkeaika ei merkitse hänelle kuluneiden vuosien aikana tähän elämän vaiheeseen siirrettyjen odotusten ja suunniteltujen asioiden toteuttamista.

– Isoäitini viisain sanoin, ”olla” on myös verbi. Aion hengittää, ja sitten miettiä mitä teen. En ole rakentanut elämääni sitten kun-ajatukselle. Sen tiedän, että jotakin varmasti teen, sillä pelkkä oleilu ei sovi minulle. Ihmismielen mystisyys, kiehtoo minua edelleen. Elämän ihmettelemistä en aio lopettaa, hymyilee Peltola.

Kommentoi