Moni perikunta valitsee yhteismetsän

Perintömetsän jakaminen voi olla vaikea ja eripuraa aiheuttava tilanne. Sen voi välttää perustamalla yhteismetsän. Metsän hoidon voi siirtää ammattilaisten käsiin.

Yhteismetsä on vaihtoehto, jos haluaa harjoittaa metsätaloutta, mutta jättää hoitovastuun toisaalle, sanoo Jyrki Ilves Johanna Koskiahde

Johanna Koskiahde

Yhteismetsä on osuuskuntaa muistuttava omistusmuoto, joka sopii metsänomistajalle, joka ei omaa metsäänsä halua tai pysty itse hoitamaan. Siihen siirtyminen on monille myös tapa pyrkiä välttämään lähitulevaisuudessa odottavat perinnönjakohaasteet.

– Kun perinnönjaossa ei pilkota metsätilaa vaan jaetaan perillisille osuudet kokonaisuudesta, tilanne voi olla sopuisampi. Se on myös verotaloudellisesti edullinen tapa hoitaa perinnönjako, toteaa Kurikan yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Jyrki Ilves.

Metsän hallintaoikeus luovutetaan osakaskunnalle, ja oikeus toimia omassa metsässä katoaa. Osakaskunta nimeää hoitokunnan tai toimitsijan, joka tekee päätökset yhteismetsän alueen hoidosta, osakaskunnan hyväksymän toimintasuunnitelman ohjaamana. Hoitokunnan koon ja kokoonpanon osakaskunta voi määrittää itse.

Yhteismetsästä puun myynnin ja muiden mahdollisten tulonlähteiden, kuten maa-aineksen myynnin, kautta saadut tulot jakautuvat osuuksien mukaisesti.

– Yhteismetsiä on perustettu jo 1800-luvulta lähtien, joten asia ei sinänsä ole uusi. Esimerkiksi Jalasjärvellä on sotien jälkeen perustettu isoja yhteismetsiä siirtolaisille. Nyt on kuitenkin meneillään selvä yhteismetsäinnostus, jossa kunnat ja suvut ovat perustaneet useampia yhteismetsiä myös Etelä-Pohjanmaan alueella, kertoo Ilves.

Kunnat ovat usein mukana huomattavasti muita osakkaita suuremmilla osuuksilla, mutta demokratian toteutumisen varmistamiseksi päätöksenteossa on käytössä äänileikkuri, jolla yksittäisen osakkaan äänivaltaosuutta rajoitetaan.

Metsiä hoidetaan yhteismetsässä metsäsuunnitelman mukaisesti, kuten talousmetsiä yleensä, ellei toisin ole sovittu.

Jyrki Ilves

Yhteismetsä nähdään keinona estää metsien pirstoutumista ja siksi sitä tuetaan valtiovallan toimesta verohelpotuksin. Lisäksi yhteismetsän perustamisesta on tehty helppoa ja siihen liittymisestä edullista.

– Toiminnan kannalta keskeisin asiakirja on yhteismetsän ohjesääntö, jonka hyväksyy Metsäkeskus. Metsiä hoidetaan yhteismetsässä metsäsuunnitelman mukaisesti, kuten talousmetsiä yleensä, ellei toisin ole sovittu. Näin saadaan tasaisia tuottoja, mutta hetkellistä suurta tuloa siitä ei yleensä ole odotettavissa, selvittää Ilves.

Metsäkeskus on valvova viranomainen ja yhteismetsälaki säätelee toimintaa, mutta paljon käytännöistä on sovittavissa myös osakkaiden kesken. Hallintokustannukset ja byrokratiasta johtuva työ vaikuttavat siihen, miten pienellä alalla yhteismetsän perustaminen on järkevää.

– Vain erityistapauksissa alle 200 hehtaarin yhteismetsiä kannattaa harkita, arvioi Ilves.

Yhteismetsän osakkaaksi pääsee perustamalla sen itse, liittämällä metsäkiinteistönsä yhteismetsään tai ostamalla osuuksia taikka tilan, johon kuuluu yhteismetsäosuuksia. Tämän omistusmuodon suosion kasvuun on useita syitä.

– Yhteismetsä on vaivaton tapa harjoittaa metsätaloutta. Metsästysoikeus voi myös toimia houkuttimena osakkaaksi lähtemiselle. Yhteismetsää pidetään lisäksi turvallisena sijoitusmuotona. Hoitokustannuksissa ja myyntituloissa voitetaan suuruuden ekonomian kautta, summaa Ilves.

Yhteismetsät voivat jakaa ylijäämän osakkaille tai kuten usein tehdään, sijoittaa sitä uusien tilojen ostoon.

Omatoimisen metsätalouden ja metsähoidon harjoittajalle yhteismetsä sen sijaan ei sovi, sillä kaikki päätöksenteko metsänhoidollisista asioista puukauppojen tekoon siirtyy osakaskunnan enemmistölle.

– Yhteismetsässä oikeus omaan metsätilaan rajoittuu yleensä virkistyskäyttöön, polttopuiden hakemiseensekä oman joulukuusen ja juhannuskoivujen kaatoon, toteaa Ilves.

Yhteismetsien perustaminen on nyt trendi, mutta jatko mietityttää metsäalan ammattilaista.

– Entä sitten, kun alkuinnostus on ohi, löytyykö yhteismetsille asioihin perehtyneitä ja kiinnostuneita hoitajia? Uskon, että yhteismetsiä tulee jatkossa liittymään toisiinsa, hän toteaa.

Yhteismetsä metsän omistamisen muotona

Yhteismetsä on kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue, jolla harjoitetaan kestävää metsätaloutta osakkaiden hyväksi.

Yhteismetsät ovat yksityismaita, joita osakkaat hallinnoivat.

Yhteismetsän osakkaat päättävät, miten he painottavat kestävän metsätalouden eri osa-alueita.

Yhteismetsän osakkaina voi olla yksityishenkilöitä, kuolinpesiä, yhtymiä ja yhteisöjä.

Osakkaan äänivalta ja oikeudet riippuvat osuuden koosta. Käytössä on äänileikkuri.

Päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä.

Vuoden 2021 alussa Suomessa oli 529 yhteismetsää, osakkaita oli noin 25 000.

Suomen pienin yhteismetsä on alle 20 hehtaarin suuruinen, suurimmassa eli Kuusamon yhteismetsässä on yli 90 000 hehtaaria.

Liittymisvaiheessa ei peritä varainsiirto- tai luovutusvoittoveroa.

Puunmyynti ym. pääomatulojen vero on yhteismetsällä 26,5%.

Lähde: Metsäkeskus

Kommentoi