Harrastaen | ”Käsityötaito on lahja, jota on harjoitettu” – Äiti ja tytär innostuivat yhteisestä harrastuksesta

Airi Alanko tulla tupsahtaa tyttärensä Sanna Pertun luokse lainaamaan puikkoja. Naisia yhdistää rakkaus käsitöihin. He arvelevat rakkauden löytyvän geeneistään, sillä myös Alangon äiti, Pertun mumma, istui aina kudin kädessään.

– Ainahan me on käsitöitä tehty. Niin pienestä kun puikot on pysyneet kädessä, Sanna Perttu kertoo.

– Käsityötaito on lahja, jota me ollaan harjoitettu. Lisäksi meillä molemmilla on sattunut olemaan kannustavat käsityöopettajat, Airi Alanko täydentää.

Äiti ja tytär ovat jääneet koukuun, vaikka puikkoja käyttävätkin, islantilaisneuleisiin.

– Varsinkin kuvion teko on todella koukuttavaa, he toteavat yhdestä suusta.

Airi Alanko kertoo koronan nostaneen pintaan suorastaan neuloosin oireet. Sanna Perttu teki aikaisemmin pieniä, yhdeltä istumalta valmistuvia käsitöitä, kunnes vuoden -18 syksyllä jutteli tuttavansa kanssa kolmannesta tuttavasta ja siitä kuinka hän tekee valtavia kuvioneuleita.

– Sanoin, että minulla ei kyllä sellaiseen kärsivällisyys riittäisi, mutta niin vain hulluus iski ja tilasin Islannista langat ja puikot. Se oli sen verran kallis paketti, että pakkohan se oli alkaa tehdä. Ja onhan ne nyt valtavan nättejä.

Airi Alanko teki ensimmäisen islantilaisneuleensa tyttärensä painostuksesta.

– Sinä kyllä suorastaan pakotit minut tekemään neuleen ja minä tartutin innostuksen siskooni, Alanko nauraa.

Äiti on tehnyt tähän mennessä toistakymmentä paitaa ja tytär lähes kaksikymmentä.

Nykyisten islantilaisneuleiden juuret ovat merimiesten neuleissa 1800-1900 lukujen taitteessa. Aito islantilainen villapaita neulotaan kehräämättömästä langasta, mutta useimmat paidat on kuitenkin valmistettu kehrätystä ulomman ja sisemmän villan sekoituksesta, jota kutsutaan léttlopiksi. Ensimmäisen kerran hartioilla kulkevan kuvion koristamat villapaidat tulivat muotiin 1930-40-luvulla. Ylivoimaisesti suosituin paitamalli tänä päivänä on Riddari. Riddari ei siis ole yleisnimi islantilaisille tai norjalaisille neuleille, vaan se on vain yhden mallin nimi.

– Joskus olen jopa kuullut, että islantilaisneuleesta saisi puhua vain jos langat ovat Islannista, malli on Islannista ja paita on siellä kudottukin. Tiedä sitten onko asia niin, Sanna Perttu miettii.

Lankoja saa Suomestakin, mutta Perttu tilaa ne useimmiten. Suomalaisnaisten innostuttua kutomaan urakalla, langan saannissa on paikoin ollut ongelmia.

– Tällä hetkellä odottelen lankoja, jotka olen tilannut Saksasta maaliskuussa, Sanna Perttu kertoo.

Naiset alleviivaavat vielä, että islantilaiseneuleiden kutominen on hyvin koukuttavaa.

– Työ meinaa haitata neulomista, Airi Alanko iskee silmää.

Alanko kutoi ensimmäistä islantilaistaan sen verran ahkerasti, että kipeytti kylkensä niin pahasti, että joutui tarkistuttamaan lääkärillä, ettei mitään vakavampaa ei ole kyseessä.

Sanna Perttukin kertoo kutovansa joka päivä, jos joku neule on kesken.

– Muuten taukoa voi olla monta kuukauttakin.

He kertovat kutovansa paidan 2-4 viikossa, riippuen muista kiireistä.

– Se on niin ihana kun tulee töistä kotiin, tekee pakolliset kotiaskareet ja istahtaa sohvan nurkkaan kutomaan, Airi Alanko huokaa.

Islantilaislankojen hinnoissa on eroja. Naiset laskevat, että aikuisten paidan langat maksavat 50-100 euroa.

– Paita on niin työläs tehdä, että tuntipalkoille ei kyllä pääse. Ei saisi kuin voita leivälle, eikä oikein sitäkään, jos näitä tekemällä pitäisi elää.

Molemmat ovat tehneet paitoja itsensä lisäksi läheisilleen.

– Eikä näitä muille sitten tehdäkään. Emme ota tilauksia vastaan.

– Jokainen paita on tehty rakkaudella sille, jolle se on annettu. Kun paitaa kutoo, se henkilö on aina mielessä, jolle paidan aikoo antaa, Airi Alanko kertoo.

Tällä hetkellä Alanko kutoo paitaa kummipojalleen 40-vuotislahjaksi, Perttu puolestaan odottelee lankoja serkulleen tehtävään paitaan.

Etusivulla nyt

Luetuimmat