Kulttuuri | Kahden naisen jutusta syntyi vahva yksinpuhelu

Natalil Lintala:”Moni vaikeakaan asia ei ole vain mustavalkoisesti hyvää tai pahaa.”

Tämä tarina alkaa siitä, kun Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius kysyi, onko kenelläkään teatterin naisnäyttelijöistä tahtoa tehdä monologinäytelmää. Teatterin vakituiseen kaartiin kuuluva Mia Vuorela nosti kätensä välittömästi.

– Monologi-näytelmä vaatii vahvaa ammatillista itsetuntoa. Nyt oli tunne, että olen siihen valmis. Ehkä olin valmis ennenkin, mutta mahdollisuutta ei tullut eteen, Vuorela pohtii.

Vuorelalle tuli eteen näyttelijänä harvinainen tilaisuus. Hän sai itse päättää näytelmän.

– Nyt kun sellainen mahdollisuus tuli eteen, en halunnut tehdä kompromissia. Luin paljon näytelmiä, mutta halusin sellaisen, jota ei olisi tehty aikaisemmin.

Sitten Vuorela sattui samaan kahvipöytään näyttelijä Natalil Lintalan kanssa, joka on ehtinyt kokeilla siipiään jo aikaisemminkin myös ohjaajana ja käsikirjoittajana. Vuorela esitti ratkaisevan kysymyksen siitä, olisiko Lintalalla aiheeseen mitään ideaa.

– Minulla oli siinä kohtaa yksi kirjoitus työn alla ja lopulta tästä näytelmästä irroitettiin hahmo omaksi näytelmäkseen.

Monologi-näytelmä vaatii vahvaa ammatillista itsetuntoa. Nyt oli tunne, että olen siihen valmis. Ehkä olin valmis ennenkin, mutta mahdollisuutta ei tullut eteen.

Mia Vuorela

Tästä alkoi kahden naisen keskustelu, jonka lopputuloksena syntyi monologi-näytelmä @hyvinvointivalhe, jonka ensi-ilta on syyskuun 10. päivä.

Monologin hahmo on 52-vuotias Saija. Hän on alkoholistin läheinen, sairaanhoitaja ja kolmen aikuistuvan lapsen äiti. Hän on tottunut pitämään yllä kulisseja, johon kuuluu täydellinen elämä, josta päivitetään aktiivisesti myös sosiaaliseen mediaan.

– Ilmiö, jota Saijan kautta käsitellään on ulkoaohjautuvuus. Yleensä ulkoaohjautuva ihminen elää sairastuneen tai hallitsevan ihmisen kanssa tai elää muuten elämäänsä jonkun itsensä ulkopuolisen ilmiön kautta. Tällaista ilmiöitä voi liittyy esimerkiksi silloin kun elämää ohjaa esimerkiksi uskonto, narsisti tai vaikka jonkun perheenjäsenen aikaa vievä harrastus, joka sanelee muidenkin aikataulut, Lintala kuvaa.

Ulkoohjautuvuus on tuttu myös läheisriipuvaisuus-termillä. Toimintahäiriön taustalla voi olla jo lapsuuteen liittyvät opitut tavat. Ihmisen oma identiteetti on tästä syystä rakentumaton tai kadotettu ja sen takia läheisriippuvainen on aina sen ihmisen tai ilmiön armoilla, minkä tai jonka kautta hän elää.

Kun ihminen tai ilmiö muuttuu, läheisriippuvaisen kuva itsestään ja omasta identiteetistään muuttuu.

– Näytelmä sijoittuukin juuri tähän hetkeen. Saijan puoliso raitistuu ja lapset lähtevät kodista. Se totuttu tapa elää murtuu ja häntä ei tarvita enää kuten ennen, eikä hän voi elää elämäänsä muiden ihmisten kautta. Tässä vaiheessa Saijan tekee valinnan, Natalil Lintala avaa näytelmän perustarinaa.

Vuorela kertoo, että näyttelijänä hänen tulee tehdä Saijan kanssa hyvin syvälle menevää ja rehellistä roolityötä. Saijan tarina sisältää myös paljon sosiaalisia tabuja ja synkkiäkin tunteita.

– Olen vastuussa siitä, millaisena näytän ihmisen, joka voisi yhtälailla olla myös todellinen ihminen. Haluaisin, että ihmiset tuntevat häntä kohtaan samanlaista empatiaa ja ymmärrystä, mitä itsekin tunnen häntä kohtaan. Tehtäväni ei ole arvottaa roolihahmoa, eikä myöskään katsojaa tai hänen reaktioitaan.

Vuorela toivoo, että näytelmä on sitä, mitä monologi on parhaimmillaan.

– Rehellinen, koskettava ja vangitseva. Mutta tokikaan ei ole minun tehtäväni sanoa, miten kenenkään pitäisi näytelmää kokea.

Etusivulla nyt

Luetuimmat