Peltoaukeiden vanhat ladot antavat linnuille tärkeän suojan.
Nurmon Jokinevalla peltopyykantaa on tuettu pitkäjänteisesti elinympäristöjä parantamalla ja lintuja istuttamalla. Satojen hehtaarien avarissa peltomaisemissa elävä peltopyy tarvitsee selviytyäkseen suojaa pedoilta, etenkin kanahaukalta, ja ravintoa talven yli. Seudullemme omaleimaisen lintukannan selviytymistä tukeakseen maatalousyrittäjä Pentti Honkala päätti säilyttää tarpeettomaksi käyneen ladon pellollaan.
– Maataloudessa työ tehdään luonnon ehdoilla, ja luonnon seuraaminen ja sen hyväksi toimiminen on itselleni tärkeää. Peltopyille jätän suojakaistaleita ojanvarsiin ja pyrin säilyttämään ladot. Tämä on sitä vapaaehtoista ympäristötyötä, mitä viljelijät tekevät. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä, Pentti Honkala korostaa.
Traktorin ja neljän miehen voimin lato siirrettiin paalujalaksia pitkin vetäen sivummalle, sadan metrin matkan.
Seinäjoen ympäristössä on riistanhoitoyhdistyksen toimesta tehty kaksi vuosikymmentä työtä peltopyyn itäisen kannan hyväksi. Peltopyyn selviytymistä voidaan tukea jo pienilläkin toimilla, kuten puimalla korkeaan sänkeen ja jättämällä reunoja puimatta.
– Peltopyy tarvitsee pienialaisia, perättäisiä suojakaistaleita. EU:n myöntämä tuki riistapeltojen perustamiseen on osaltaan vaikuttanut elinympäristöjen lisääntymiseen. Suunnitelmissa on jatkossakin kehittää elinympäristöjen parantamista yhteistyössä viljelijöiden kanssa, sanoo Lakeuden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pertti Rinta-Nikkola.
Istutuksilla on pyritty vahvistamaan alueen luontaista kantaa. Ensimmäiset istutukset tehtiin Alajoelle vuonna 2004.
Peltopyille jätän suojakaistaleita ojanvarsiin ja pyrin säilyttämään ladot.
Pentti Honkala
-Yhteistyössä yritystoimijoiden ja metsästysseurojen kanssa on vahvistettu alueemme luontaista peltopyykantaa vuosittain, tänä vuonna 13 parin verran, selvittää Rinta-Nikkola.
Parin tuhannen linnun istuttamisen myötä kokemus on osoittanut, että parhaiten menestyvät pesivinä pareina istutetut peltopyyt.
– Istutettujen lintujen parveutuminen on haastavaa, se tarvitsee totuttelua. On nähty, että pesivien parien ympärille muodostuu parhaiten elinvoimaisia parvia. Työtä on tehty, paljon, ja nyt kanta on vahvistunut lupaavasti. Peltopyyn metsästys on kuitenkin edelleen hyvin tiukasti rajoitettua, Rinta-Nikkola sanoo.
Joenvarsimaisemasta on kadonnut valtaosa ladoista. Siinä menetetään paitsi peltokanalintujen suojapaikat, iso osa eteläpohjalaista kulttuurimaisemaa.
– Näistä sotien jälkeen rakennetuista lautaladoista on hävitetty 90 prosenttia. Peltikattoiset ovat vielä pystyssä, mutta huonokuntoisiahan ne nykyään ovat, toteaa ladonsiirtoon osallistuva Visa Hippi.
Näkymä oli hyvin toisenlainen vuosikymmenet sitten. Vanhan ladon säilyttäminen on arvokas kulttuuriteko.
–Täällä oli jokaista hehtaaria kohden yksi lato ja saviprunni. Nyt ovat poissa molemmat, Hippi kiteyttää.