”Naisten vaivat” eivät saa olla enää salattu häpeä

Lantionpohjan lihakset joutuvat raskauksien ja synnytysten myötä lujille. Ne vaativat kuntoutusta hoitaakseen tehtäväänsä seuraavissa elämänvaiheissa. On aika päästä asiaan liittyvän häpeän yli.

Leena Saarela, Sanna Koivisto, Jasmiina Ahokas ja Ulla Hietavirta haluavat madaltaa kynnystä hakea apua lantionpohjalihasten heikkoudesta johtuviin vaivoihin. Johanna Koskiahde

Johanna Koskiahde

Lantionpohjafysioterapian pioneeri Leena Saarela on 30 vuotta kuunnellut naisten häpeän sävyttämiä kertomuksia siitä, mitä on elää lantionpohjan lihaksiston heikkoudesta johtuvien ongelmien kanssa.

– Ongelmat ovat erittäin yleisiä mutta silti niitä leimaa häpeily. Ei ole helppo avata keskustelua terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa pissan tai pierun karkailusta tai yhdyntäkivuista, tokaisee Saarela.

Hän korostaa asian arkipäiväisyyttä ja kannustaa puhumaan siitä rohkeasti.

– Me terveydenhuollon ammattilaiset olemme kaiken jo nähneet eikä täällä tarvitse häpeillä. Toivon, että naiset näkisivät, että ongelmat eivät ole normaali, naiseuteen kuuluva olotila. Ei ole niin, että synnytysten jälkeen seuraa automaattisesti negatiivisia muutoksia alapäässä, ja niiden kanssa vaan on opittava elämään. Päinvastoin ne eivät kuulu elämään, vaan ne voidaan ohjatusti kuntouttaen korjata ja parantaa siten elämänlaatua merkittävästi, korostaa Saarela.

Saarela on lähtenyt hoitamaan naisia, mutta asiakkaina on nyt myös miehet ja lapset. Lantionpohjan lihasten häiriöitä voi kehittyä sairauksien, kuten eturauhassyövän, hoitojen myötä, ja lapsilla ne voivat liittyä lihas-hermotoiminnan säätelyn kehitysviiveeseen. Kaikkeen löytyy nykyään hoitokeinoja, kunhan niitä vain osattaisiin hakea. Ongelma on jo sen tunnistaminen, kenen puoleen tulisi kääntyä, gynekologin vai urologin.

– Me törmäämme jatkuvasti siihen, että perusterveydenhuollon puolella ei tunneta riittävästi lantionpohjan fysioterapian mahdollisuuksia. Kuitenkin sekä hoitokustannuksina että hyvinvointina on iso asia, jos vaiva saadaan korjattua leikkauksen sijaan jumppaamalla, huomauttaa Saarela.

Lantionpohjan lihasten kuntouttaminen on laajentunut vähitellen Naisten Neuvomo- palvelukonseptiksi. Moniammatillinen tiimi tukee raskaana olevia, synnyttäneitä, imettäviä ja vaihdevuosien kanssa kipuilevia naisia. Pyrkimys on täyttää olemassa olevan tyhjiö palvelun tarpeessa.

– Meillä tarvittaisiin Ruotsin mallin mukaisesti naistenneuvola äitiys- ja lastenneuvoloiden oheen. Vaihdevuodet esimerkiksi ovat iso osa naisten aktiivista työvuosien elämää ja lähes poikkeuksetta aiheuttavat hoidontarvetta, sanoo kätilö ja terveydenhoitaja Sanna Koivisto.

Kaikki lähtee puhumisen kulttuurista. Naisten ongelma koskettaa vain puolta yhteiskunnasta. Lasten osalta ei ole tietoa siitä, että ongelma voidaan ja tulee hoitaa, eikä jäädä odottelemaan kasvua.

– Lasten fysioterapia on lantionpohjalihasten osalta vasta alkuvaiheessa, ammattilaisten koulutuksenkin osalta, toteaa lasten fysioterapiaan erikoistunut Jasmiina Ahokas.

Nuoret eivät usein puhu suolen toiminnan ongelmista kiusaamisen pelossa.

– Onneksi nuoremmat polvet ovat oppineet käsittelemään avoimemmin ongelmia some-kanavien kautta, pohtii Ahokas.

Raskauksia läpikäyneillä kohdunlaskeuma on usein edessä, jos lihaksiston kuntoutus on jätetty tekemättä.

– Todellisuus on se, että siinä vaiheessa, kun virtsa ja uloste karkaavat, ikäihminen siirtyy laitoshoitoon. Entä, jos tätä vaihetta voitaisiin siirtää myöhemmäksi – se toisi kotihoidon pidentymisenä inhimillisyyttä vanhuuteen sekä säästöjä yhteiskunnalle, huomauttaa fysioterapeutti Ulla Hietavirta.

Ongelman varhainen tunnistaminen ja kuntoutuksen aloitus on erittäin tärkeää.

– Onneksi nykyään osataan hakea apua kiputuntemuksiin. Enää ei eletä vuosikausia esimerkiksi yhdyntäkipujen kanssa, tai ajatella, että kuukautisten kuuluu ottaa kipeää. Suomessa äitien synnytyksen jälkeinen kuntoutus ja lantionpohjalihasten palauttava hoito on heikoissa kantimissa verrattuna moniin muihin maihin, sanoo gynekologi Sami Onoila, joka toimii Naisten neuvomon erikoislääkärinä.

Tilannetta vaikeuttaa julkisessa terveydenhuollossa hoitohenkilökunnan vaihtuvuus ja siten hoidon jatkuvuuden puuttuminen.

– Fysioterapian mahdollisuuksia ei tunneta, vaikka esimerkiksi kohdunlaskeuman uusimisen estämisessä fysioterapialla on tärkeä rooli. Myös kustannuskysymykset ohjaavat päätöksiä silloin, kun lähetteitä kysytään. Kaikkiaan meillä tulisi nykyistä enemmän huomioida moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet, toteaa Onoila.

Älä jää yksin ongelman kanssa

Seinäjokisen Liisan lapsi syntyi vuosi sitten heinäkuussa imukuppisynnytyksellä. Aluksi synnytyksen jälkiseuraamusten laajuutta ei ymmärretty, mutta puoli vuotta myöhemmin tuore äiti oli isoissa ongelmissa lantionpohjan ja peräsuolen vaurioiduttua synnytyksessä.

– Jo jälkitarkastuksen yhteydessä todettiin virtsarakon laskeuma ja vain koska osasin vaatia, sain lähetteen fysioterapiaan. Kuntoutuksen tiellä ollaan edelleen, mutta vointi on parantunut valtavasti, kertoo nainen.

– Onneni oli, että tiesin, mistä voin apua löytää. Äitien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella apua ei osata ja uskalleta hakea. Ei näistä asioista kehdata puhua kahvipöytäkeskusteluissa, toteaa Liisa.

Äidit kaipaavat ohjausta ennen ja jälkeen synnytyksen.

– Ideaalitilanne olisi se, että raskaana ollessa äiti saa neuvolan kautta käynnin fysioterapiaan, jossa harjoitellaan tunnistamaan lantionpohjalihakset ja niiden jumppa. Toinen käynti olisi sitten synnytyksen jälkeen, jolloin äiti saisi ohjeet jatkoon. Sairaalassa jaettuja lappoja lukemalla ei lihaksistoaan opi kuntouttamaan, korostaa Liisa.

Kommentoi