Korkeakoulupastori Aila Jaakkola on ihmisten keskellä korvina, silminä ja olkapäänä

Aila Jaakkola (keskellä) työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa pastorina. Hänen lähin työkaverinsa on psykologi Anna-Mari Maunumaa. Myös tutorvastaava Esa Rajala tekee paljon yhteistyötä Jaakkolan kanssa. Katja Aninko-Laukkola

Katja Aninko-Laukkola

Korkeakoulupastorin tehtävä on tukea Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja henkilökunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mitäs tämä sitten käytännössä oikein tarkoittaa?

– Osallistun opiskelijoiden ryhmäytykseen ja henkilökunnan työnohjaukseen. Käyn opiskelijoiden kanssa Kismus-illoissa, elokuvissa, kävelyllä ja metsäretkillä. Minun luonani käy päivittäin ihmisiä juttelemassa mieltä askarruttavista asioista. Tarvittaessa voin pitää aikuisrippikoulua ja voin toimittaa myös kirkollisia toimituksia, kuten vihkimisiä, kasteita ja siunauksia, mikäli opiskelijoilla tai henkilökunnalla on tarve sellaiseen. Osallistun lisäksi rakenteelliseen hyvinvoinnin tukemisen suunnitteluun, Aila Jaakkola kuvailee monipuolista työtään.

Korkeakoulupastorin virka on perustettu vuonna 2006 SeAMK:n tarpeista. Hallinollisesti Jaakkola on Seinäjoen seurakunnan työntekijä, SeAMK ostaa hänen työpanoksensa ostopalveluna.

– On yleinen käytäntö, että oppilaitoksissa on oppilaitospappi, mutta muualla ei ole näin kuin meillä, että oppilaitos maksaa osan papin palkasta.

Jaakkola toteaa myös, että seurakunta haluaa olla siellä, missä on ihmisiä.

– ”Seurakuntaani” kuuluu noin 4500 henkilöä.

Ihmisen perustarpeet ovat tulla nähdyksi ja k uulluksi ja saada tarvittaessa nojata olkapäähän.

Aila Jaakkola

Aila Jaakkola rakastaa työtään ja opiskelijoita.

– Tämän porukan kanssa on hyvä olla. Tunnelma on lämmin ja välitön. Olen kokenut täällä erittäin hyväksyvää ilmapiiriä. Saan olla täällä vähän pöhkö, Jaakkola naurahtaa sydämellisesti.

Samalla Jaakkola tietää, että joukossa on ihmisiä, joilla on negatiivinen asenne seurakuntaan ja joita on uskonnolla rikottu. Hän kiittää tutoreita, jotka omalla työllään madaltavat opiskelijoiden kynnystä olla yhteydessä pastoriin. Mutkan kautta hänen korviinsa tuli erään tutorin sanat, kun tutor oli kuvaillut pastoria uusille opiskelijoille.

– Hän oli kertonut, että Aila on vähän niin kuin pappi, mutta ei yhtään niin kuin pappi. Sille voi mennä juttelemaan kaikista asioista.

Ihmiset lähestyvät pastoria mitä moninaisimmilla asioilla.

– Yksinäisyys, ahdistus ja suru. Pohdintaa siitä, mitä tällä elämällä tekisi. Taakkoja joista haluaa puhua. Parisuhde tai että ei ole parisuhdetta. Seksuaalisen identiteetin pohdintaa ja tulevaisuuden pelko ovat muun muassa asioita, joilla minua lähestytään.

Aila Jaakkolalle jokainen kohtaaminen on pyhä hetki.

– Se mitä ihminen siinä kokee on minusta riippumatonta, mutta jos voin olla tukemassa toista ihmistä edes yhden askeleen verran, se on hienoa. En vaadi ketään määrittelemään mikä on hengellistä ja mikä ei.

Jaakkola toivoo, että voisi työssään vastata siihen tarpeeseen, mikä itse kullakin on.

– Ihmisen perustarpeet ovat tulla nähdyksi ja kuulluksi ja saada tarvittaessa nojata olkapäähän. Minä koitan toimia silminä ja korvina ja olkapäänä. Ajattelen, että jokaisella ihmisellä on viisaus sisimmissään ja se voidaan löytää sieltä oikeita kysymyksiä esittämällä.

Aina pastorin työ ei ole niin hengellistäkään.

– Kyllä opiskelijoille joskus etsitään huonekalujakin, Jaakkola naurahtaa.

Aila Jaakkola ohjaa tarvittaessa ihmisiä myös eri alojen asiantuntijoille ja psykologi onkin hänen lähin työtoverinsa.

Aila Jaakkola on onnellinen, että saa tehdä työtä, jolla on merkitystä ja saa viettää aikaa upeiden ihmisten kanssa.

– Saan olla luova ja saan kokeilla uusia asioita. Saan erehtyä ja epäonnistua ja kokeilla taas uudelleen. Saan välillä myös pöljäillä.

Omia akkujaan Aila Jaakkola lataa muun muassa kutomalla ja katsomalla televisiosta Hercule Poirot`n ja Miss Marplen seikkailuja. Hänelle ystävät ja perhe sekä metsässä liikkuminen ovat tärkeitä asioita.

Kommentoi