Kolumni: Kun mitään ei saa enää sanoa

Immanuel Grönlund

Mediassa on viime aikoina syntynyt useita kohuja siitä, että kulttuurissamme esiintyviä syrjiviä, jopa suorastaan rasistisia epäkohtia on nostettu esiin. Milloin kyse on ollut eturivin artistin kampaustaan koskevasta huomiosta, milloin taas Tiernasäätiön meikkaussuosituksista. Eräänlaisena kulminaatiopisteenä voitaisiin pitää ikonisen lautapelin innoittamana teemoitettua fuksiaisten tapahtumaa.

Kohun reseptiikka on yleensä noudattanut samaa kaavaa: somessa pöyristytään, ja tätä puidaan mediataloissa monikanavaisesti. Ennemmin tai myöhemmin keitosta hämmentämään pyydetään lausuntoa julkisuudesta tutulta keski-ikäiseltä, hyvin toimeentulevalta valkoiselta mieheltä, joka kokee, ettei mitään saa enää sanoa. Ja sitten sanotaan.

Median kannalta kuvio on sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä kohu tuo julkaisulle klikkauksia ja näkyvyyttä generoiden siinä sivussa liikevaihtoa. Luulisi kuitenkin, että pieni variaatio pelikirjassa pitäisi mielen virkeänä toimituksissakin. Ainakin se toisi kaivattua moniäänisyyttä keskusteluun.

Kiinnostavampaa on kuitenkin se, mistä ja miksi kohu syntyy. Rasismia ja muuta syrjintää pidetään nykyään yleisesti paheksuttavana, joten sen esiintymistä omassa elinpiirissä on vaikea hyväksyä. Pyrimme kaikin keinoin vaalimaan varsinkin idyllistä kuvaa lapsuudestamme rasismivapaana vyöhykkeenä.

Todistelemme itsellemme ja toisillemme, että sellainen kulttuuri, jota nykyään julkaistaessa pidettäisiin avoimen rasistisena ja saatettaisiin jopa sen vuoksi jättää julkaisematta, ei alun perin ollut sellaista, koska se oli aikansa tuote. Sitä paitsi ennen ei loukkaannuttu turhista ja tämmöistähän esiintyi joka paikassa oppimateriaaleista ja satukirjoista lähtien. Puhutaan jopa sensuurista ja cancel-kulttuurista, jos näiden uudelleenjulkaisuissa aikasidonnaisuus huomioidaan.

Ei meidän tarvitse muuttaa historiaa. Olennaista on, ettemme myöskään kiellä sitä ja pyrimme oppimaan siitä voidaksemme tehdä jatkossa paremmin. Ettei nykypäivä olisi yhtä kyllästetty ennakkoluuloilla ja tulevaisuudessa meidän ei tarvitsisi kipuilla sen kanssa.

Kommentoi