Suurten tunteiden talo sulki ovensa

Seinäjoen Maakuntatalossa vuosikymmenet toiminut elokuvateatteri Bio Marilyn, joka toimi viimeiset vuodet Bio Rexin teatterina, sulki sunnuntaina ovensa viimeisen näytöksen jälkeen pysyvästi.

Maakuntatalon teatterilla on takana neljän vuosikymmenen historia seinäjokelaisten viihdekeskuksena. Teatterin saleissa on koettu ihmiselämän tunteiden kirjo kauhusta onnen kyyneliin.

– Elokuvat kiinnostavat ihmisiä edelleen, ei niitä suoratoistopalvelut tai kotiteatterit syrjäytä. Elokuva on valkokankaineen ja äänimaailmoineen sellainen elämys ja tapa irtautua arjesta, jota ei muualta voi saada, pohtii Kari Itäniemi.

Itäniemi on työskennellyt elokuvateatterissa koneenhoitajana, vahtimestarina ja yleismiehenä vuodesta 1993. Silloinen, jo edesmennyt, appiukko Reijo Aho perusti aikoinaan Bio Marilynin ja perhe pyöritti elokuvateatteritoimintaa kolmella paikkakunnalla. Paljon Itäniemen elämästä on tapahtunut elokuvateatterin seinien sisällä.

– Vaikka uusi elokuvateatteri tulee tarjoamaan uusimman tekniikan ansiosta huippuelämyksen yleisölle, tulen tätä taloa kaipaamaan kaikkien siihen liittyvien muistojen vuoksi. Se pistää herkistymään, kun mietin, miten olen seurannut tyttärien leikkejä ja kasvua tässä rakennuksessa. Tämä on ollut meille niin pitkään tukikohta, toinen koti.

Muistoissa on monia työssä vastaan tulleita haasteita ja onnistumisia.

– Kerran on haettu tulipalopakkasilla Kajaanista yötä vasten varaprojektori hajonneen tilalle, jotta saatiin Taru sormusten herrasta Kaksi tornia esitettyä. Erään kerran kaupungin tunneiksi pimentänyt sähkökatkos pisti ohjelman uusiksi. Joskus filmikela oli joutunut väärään kuljetukseen ja päätynyt toiselle paikkakunnalle, joten näytöksiä jouduttiin perumaan. On tässä kaikenlaista tapahtunut.

Tulen tätä taloa kaipaamaan kaikkien siihen liittyvien muistojen vuoksi.

Bio Marilyn kuului maan 15 suurimman elokuvateatterin joukkoon ja sai siten elokuvien ensi-illat näytettäväkseen.

– Ennen digiaikaa läheteltiin filmikeloja ympäri maakuntaa. Olivathan ne kuluneita siinä vaiheessa, kun pikkupaikkakunnille saapuivat. Meillä oltiin tekniikassa edelläkävijöiden joukossa. Digiääneen siirryttiin 1990-luvulla. Digitaalinen kuva saatiin vuonna 2008, ensimmäisten joukossa sekin. Katsomot on uudistettu pariin kertaan.

Teatteria johdettiin yritysmäisellä otteella, se ei ollut pikkuteattereiden tapaan harrastetoimintaa. Haasteita toimintaympäristössä on ollut, mutta suurin niistä on korona.

– Talouden laskusuhdanne on tietenkin näkynyt aina tälläkin alalla, mutta ehkä ajateltua vähemmän. Vaikeinakin aikoina ihmiset kaipaavat iloa arkeen. Koronavuodet ovat sen sijaan olleet hyvin vaikeita, kun teatterit pidettiin suljettuna ja yleisömääriä on rajoitettu.

Itäniemi on nähnyt asiakkaiden kasvoilla ja kuullut kiitoksina vuosien aikana kaikki ne tunteet, mitä elokuvat ihmisten mielissä herättävät.

– Onhan se välillä tuntunut hassulta, saada kiitokset vaikuttavan elokuvakokemuksen jälkeen, sillä eihän minulla ole leffaan osaa eikä arpaa, toteaa Itäniemi hymyillen.

Ambulanssi on pitänyt kutsua paikalle kahdesti, ja joskus naapuriravintolan portsari saattelemaan humalainen häirikkö ulos, mutta ongelmia on ilmennyt vain harvoin.

– Elokuviin tullaan viihtymään ja nauttimaan, joten ihmiset käyttäytyvät hyvin. Pääasiassa näen elokuvissa onnellisia, kiitollisia ihmisiä.

Uusi Seinäjoen Bio Rex avataan ensi perjantaina. Salien määrä tuplaantuu kuuteen ja uudisrakennus tarjoaa kävijöille alan uusimmat tekniikat ja runsaat oheispalvelut. Maakuntatalon teatteri sulkee seiniensä sisään seinäjokelaisten ja maakunnan kävijöiden kokemukset ja hiljentyy.

– Tunnistan yleisössä kasvoja, jotka olen nähnyt asiakkaina pikkulapsena, ja nyt he käyvät omien lastensa kanssa elokuvissa. Vuosikymmenet kuluvat, mutta elokuvan vetovoima pysyy.

Etusivulla nyt

Luetuimmat