Joulun tähti on lapsi

Kurikkalaisen Kallion ja Kokkisen perheen joulun kruunaa vastasyntynyt tytär. Isot veljet ovat ihastuksissaan.

Seinäjoen keskussairaalan H01-osastolla vallitsee syvä rauha. Tunnelma on käsinkosketeltevan harras ja raukean uinuva. Ei ihmekään, sillä potilashuoneissa lepäilee vastikään synnyttäneitä äitejä pienokaisineen.

Yhden oven takaa ilmestyy hoitaja vauva sylissään.

– Mene huoneeseen vain, me palaamme pian, käväisemme vain kampaajalla huikkaa hoitaja.

Sisällä yhden hengen huoneessa potilasvuoteella istuu Jenna Kallio, 29. Hän on vajaa vuorokausi sitten synnyttänyt perheen kolmannen lapsen, tuuheatukkaisen tytön. Lapsen isä Kimmo Kokkinen oli tukena synnytyksessä. Synnytyksestä ei näy päälle päin jälkeäkään; nainen istuu rennosti hyväkuntoisena.

– Kiitos, voin oikein mainiosti, hän kuvaa oloaan.

Vuorokausi taaksepäin, 13.12. iltapäivän tunteina tilanne oli toinen.

Totta kai haluan, että he pärjäävät elämässään, kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Sitähän jokainen vanhempi lapsilleen haluaa.

– Tulimme käynnistykseen, sillä tulokas oli pari päivää yliaikainen ja minulle oli alkanut tulla selkäkipuja vauvan hankalan asennon takia.

Itse synnytys sujui lopulta helposti ja nopeasti, sillä aikaa ei kulunut kuin nelisen tuntia.

Ylpeä äiti muistaa mitat kuin apteekin hyllyltä – 3810 g ja 50 cm.

Samassa itse sankari saapuu äitinsä syliin kampaajalta ja – toden totta, tuuheaa kuontaloa koristaa rusetti!

Perheessä on ennestään viisi- ja puolitoistavuotiaat pojanviikarit. Täytenä yllätyksenä nyt syntyneen lapsen sukupuoli ei tullut vanhemmille.

– Rakenneultrassa todettiin, että vahvasti näyttää tytöltä.

Kallio silittää tyttärensä poskea, kutittaa leuan alta ja rutistaa tiukasti syliinsä. Kaikesta huokuu syvä onnellisuus ja kiitollisuus.

Kallion raskausaika oli tavallisuudesta poikkeava koronan jyllätessä Etelä-Pohjanmaalla. Lähihoitajana työskentelevä Kallio kertoo, ettei hän odotusaikanaan uskaltanut ottaa koronarokotteita.

– Järkeilin asian niin. Liikuin vain töissä ja pakolliset kuviot, muutoin olin melko tarkkaan perheen keskuudessa. Nyt tilanne on toinen ja aion piikit ottaa.

Koronan vaikutus synnyttäneiden luona vieraillessa näkyy yhä, sillä isovanhemmat eivät pääse vauvaa katsomaan.

Sylissä pötköttävä tyllerö alkaa äännellä siihen malliin, että pientä vatsaa riivaa nälkä. Kallio ottaa tyttärensä tottuneesti imetysasentoon ja tyytyväinen ääntely täyttää huoneen. Tuuheat hiukset ovat tummat, vielä.

– Kahdella aiemmallakin lapsellamme oli aluksi tummahkot hiukset, puolitoistavuotiaalla hyvin samantyyppinen tuuhea mohikaani, kuten tälläkin.

Veikeä rusetti pysyy toistaiseksi hyvin päässä, mutta jahka omat jalat kantavat, vauhti voi Kallio-Kokkisen perheessä olla melkoinen. Tyttärensä piirteitä katsellessaan tuore äiti ei osaa sanoa, ketä tytär eniten muistuttaa.

– Kaverini mukaan hän on kyllä enemmän isänsä näköinen. Aika näyttää, kuinka hän muuttuu.

Nimeä vanhemat eivät ole vielä lyöneet lukkoon.

– Olen almanakkaa lueskellut ja merkkaillut kauniita nimiä paperille muistiin. Täytyy nyt ensin katsoa, millaiseksi hänen olemuksensa ja kasvonsa muuttuvat. Kyllä se aikanaan se nimikin varmistuu.

Tukiverkostoa tuoreella neidolla on mukavasti, sillä isovanhemmat isän puolelta asuvat Kauhajoella ja äidinäiti Kurikassa.

– Serkkuja ei ole toistaiseksi kuin yksi, veljeni poika.

Joulu on lasten ja vastasyntyneen tyllerön vanhemmat ovat siihen varautuneet.

– Kimmokin sanoo, että lapset tulevat aina ensin, niin joulunakin.

Yhteistä aikaa ehditään nipistää lasten nukahdettua. Pienimmäisen rytmi ja temperamentti on vielä arvoitus.

– Ensimmäisenä yönä hänen syntymänsä jälkeen en saanut kyllä silmäystään unta. Sen verran neiti minua hyppyytti.

Perheen elämä ja työt ovat ankkuroituneet Kurikkaan. Isä-Kimmon työpäivät metsäkoneenkuljettajana venyvät pitkiksi, mutta kotona ollessaan perhe on kaiken keskiössä.

– Molemmilla on vakituinen työpaikka, asumme kolmisen vuotta sitten ostamassamme omakotitalossa ja elämä soljuu omalla painollaan lasten ehdoilla.

Millaisia eväitä lapsillenne toivot elämää varten?

– Toivon totta kai, että tämä pandemia-aika hellittäisi viimein. Totta kai haluan, että he pärjäävät elämässään, kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Sitähän jokainen vanhempi lapsilleen haluaa, parasta mahdollista.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat