”Jouluun valmistautuminen on rukousta”

Miia Juusola-Vänskä pohtii joulun olemusta

Nurmon kappeliseurakunnan johtava kappalainen Miia Juusola-Vänskä pysähtyy kesken kiireisen työpäivän miettimään joulun olemusta. Itse asiassa hän on miettinyt sitä paljonkin. Nyt adventtina ja jo vuosia.

– Olen katsellut joulua monesta näkökulmasta ja tullut sellaiseen ajatukseen, että jouluun valmistautuminen on rukousta, Miia Juusola-Vänskä toteaa.

Osa meistä tekee joulua hiki hatussa olan takaa. Kiireellä. Kovassa paineessa. Joku puolestaan rakentaa sitä kaikessa rauhassa. Jollekin joulu vain tulla tupsahtaa. Miia Juusola-Vänskän mielestä nämä kaikki tavat ovat oikeita ja sopivat joululle.

– Olen ajatellut, että riippumatta siitä tekeekö joulua kiireessä vai tulla tupsahtaako se vain kotiin, kun aika on, kaikki on rukousta. Se on rukousta sen puolesta, että edes yhden kerran vuodessa tavoittaisimme hiljaisuuden, rauhan ja hyvän olon. Tavoittaisimme, vaikka vain hetkeksikin, sen kadotetun paratiisin.

Joulun aikana Miia Juusola-Vänskän ajatukset johtavat myös rauhaan.

– Joulun sanomaan on aina yhtenä osana sisältynyt rauha. Joulurauha ei tarkoita vain ihmisten rauhaa Jumalan kanssa, vaan kaiken melskeen keskellä me ihmiset toivomme myös kansojen keskinäistä rauhaa. Valitettavasti totuushan on se, että maailmassa ei ole rauhaa, Juusola-Vänskä huokaa.

Joulu saa olla kimalletta tai olla olematta. Joulun sanoma saapuu sydänten kautta

Miia Juusola-Vänskä on miettinyt joulua myös yksilön näkökulmasta. Hän ajattelee, että vaikka rauhaton maailma saa ihmisen usein näyttämään kovalta, jokaisen pinnan alta löytyy pehmeää.

– Uskon, että kovan pinnan alla on tahto ja kaipaus hyvyyteen, kaipaus kauneuteen ja ennen kaikkea kaipaus eheyteen ja rauhaan. Ja ehkä pääsyy siihen, miksi me kokoonnumme jouluna yhteen, on juuri kaipuumme. Sisimmässämme oleva kaipaus, joka etsii yhteyttä.

Kaipuuta Miia Juusola-Vänskä vertaa pieneksi langaksi, jonka Luoja on sydämiimme syntymässämme asettanut.

– Se pieni ja heiveröinen lanka johtaa sydämistämme ajan ja rajojen taakse pieneen vastasyntyneeseen Beetlehemin seimessä. On ristiriitaista, että vaikka olemme jouluna rakkaidemme keskellä, silti kaipaamme. Jouluna tämä asia todellistuu. Vaikka lanka on siellä aina olemassa, arjessa, työssä ja touhussa, jouluna herkistymme sille.

Jouluna kaipaamme usein myös edesmenneitä läheisiämme.

– Kaipuu nimenomaan tuo jo täältä lähteneet meitä lähemmäksi. Voimme ajatella, että ennen meitä täältä lähteneet ovat vain huokauksen päässä meistä. He ovat vain huokauksen ja ajatuksen päässä. Juuri joulun rakkaudessa he tulevat läsnäoleviksi.

Palataan vielä jouluvalmisteluihin. Miia Juusola-Vänskän mielestä sillä rakkaalla, vanhalla ja ryppyisellä joulukoristeellakin on oma merkityksensä joulussa.

– Joulu on jotain suurempaa kuin voimme käsittää. Kaikki valmistautuminen, askartelut, joulukuusen koristelut ja vaikka joulukukat auttavat ihmistä suuntaamaan ajatuksensa jouluun. Toivon, että ihmiset pystyisivät näkemään siinä kaikessa enemmän kuin kreppipaperin tai vain punaisen pallon. Kun koristelet kuusta, mielesi liikkuu jo ihan erilaisissa atmosfäärissä. Koristelu ei ole pelkkää pallon ripustamista, vaan se on myöskin sitä kaipuuta.

Kun kastelee hyasintin tai nostaa joulutähden ikkunalle, näkee Jumalan ihmeellisen kädenjäljen elävissä kukissa. Paketin nauhat voi sitoa ja joulukortit kirjoittaa lämpimin ajatuksin. Kun antaa erityismerkityksen näille asioille, avaa samalla sydämensä joululle.

Miia Juusola-Vänskä nostaa esille lapset, jotka ovat kaikessa hyvin konkreettisia. Poikkeuksetta jokainen meistä palaa mielessään lapsuusjouluihin.

– On ihan käsittämätöntä, että jokainen meistä, riippumatta siitä missä on tai kenen kanssa on, palaa ajatuksissaan lapsuuden jouluihin. Juuri lapsi ja lapsen mieli ymmärtää ilman selitystä. Kaiken tässä maailmassa ei tarvitse olla tutkittua tietoa vaan ihmisen mieli voi ymmärtää enemmän.

Vapahtajamme tuli keskellemme pienenä vauvana.

– Jumala tulee meille heikkoudessa. Pienenä, melkein näkymättömänä hän ilmoittaa meille itsensä. Siihen sisältyy se, että heikkous ja pienuus on maailman mahtaville pelottavaa. Pienestä taimesta nousee voima. Lapsessa, lapsen katseessa ja avoimuudessa on jotain sellaista, jolle ei mahtavinkaan mahda mitään.

Jouluna haluamme kokoontua yhteen läheistemme kanssa.

– Jouluna ihmiset ovat läsnä rakkaidensa kanssa. Jokainen kaipaa tulla nähdyksi. Juuri jouluna haemme nähdyksi tulemista niin lähimmäisiltämme kuin Jumalalta.

Kaikki eivät halustaan huolimatta tule nähdyksi.

– Tunnen erityistä surua niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat olemaan jouluna yksin ja kokevat yksinäisyyttä. Seurakunta järjestää jokaisena joulun päivänä moneen kellon aikaan tapahtumia, joihin ovat kaikki tervetulleita. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Ja joulu tulee jokaiselle. Se ylittää sairaudet ja betoniset esteet. Se tulee, vaikka ei jaksaisi valmistella.

Miia Juusola-Vänskän mielestä joulu voi näyttää monelta.

– Joulu saa olla kimalletta tai olla olematta. Joulun sanoma saapuu sydänten kautta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat