Etelä-Pohjanmaalla kohti parempaa toimintavuotta

Maakunnan yrittäjien uutta vuotta varjostaa korona aiheuttama epätietoisuus, mutta parempaan uskotaan, toteaa Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtaja Anne Niemi.

Anne Niemellä on näkemystä maakunnan yritysten nykytilanteeseen laajasta perspektiivistä. Hän on toiminut parikymmentä vuotta yrittäjänä, kunta- ja maakuntatason päätöksentekijänä sekä järjestöaktiivina niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. Maakunnan näkymät tulevaan vuoteen ovat haasteiden sävyttämät, mutta yritteliäs maakunta uskoo parempaan uuteen vuoteen.

Suhdannenäkymät ovat yleisellä tasolla ensi vuotta katsoessa edellistä paremmat, mutta kaikille aloille siitä ei vetoa riitä.

– Koronasta eniten kärsineet toimialat ovat lujilla edelleen. Epidemian aikana on nähty, että osa toimialoista on menestynyt, osa kärsinyt raskaita tappioita. Yrityksistä 40 % on kärsinyt selvästi koronasta ja myynti on ollut viime vuoden aikana alle epidemiaa edeltäneen tason, Anne Niemi toteaa.

Etelä-Pohjanmaan yritykset katsoivat syksyn pk-yritysbarometrissa tulevaan varovaisesti. Koronan lisäksi maakunnan yritystoiminnalla on edelleen muutamia selkeitä haasteita.

– Suurimmat liiketoiminnan esteet ovat alueellamme yleinen suhdannekehitys ja nousseet kustannukset niin energian kuin raaka-aineiden osalta. Lisäksi Etelä-Pohjanmaa kärsii työvoimapulasta. Merkille pantavaa on, että valtakunnan tasolla työvoimapula koettiin kustannusten nousua isommaksi ongelmaksi, meillä asia on toisinpäin.

Anne Niemi toimii itse metallialan yrityksen johdossa ja tuntee toimialan tilanteen erityisen tarkasti. Myös muotialan liiketoiminta on tuttua.

Monesta on Suomen yrityselämässä läpi menty, ja mennään tästäkin. Vaikean ajan jatkuessa toivon, että yritystoimijat pystyvät näkemään tulevaisuuden valoisana jälleenrakentamisen aikana.

– Puun ja metallin hinta on noussut merkittävästi ja komponenttien saatavuus on koronan aikana ollut vaikeaa. Muodin puolelta voin todeta, että aloitin itse liiketoiminnan kivijalkaliikkeellä keskustassa koronan alkaessa, joten alan haasteet ovat käyneet tutuiksi.

Etelä-Pohjalaisten yritysten kiinnostus tuotekehitykseen ja innovointiin on vähäistä. Niemen mukaan sitä selittää paljolti alueemme yritystoiminnan rakenne.

– Maakunta on pienyritysvaltaista ja meillä on paljon alihankintayrityksiä. Tuotekehitys tapahtuu alihankkijoiden tuotteita ostavien yritysten nimissä. Kehitystyötä tehdään usein yhteistyössä näiden isojen asiakasyritysten kanssa, jolloin se kirjautuu heidän toiminnakseen eikä paikallisten yritysten.

Eteläpohjalaiset ovat yksinyrittäjiä, joista monella on tavoite työllistää itsensä.

– Yrityskentällä on havaittavissa selkeästi yksiyrittäjien vahva verkostoituminen. Uskon, että tässä on eteläpohjalaisten pienyritysten vahvuus ja voimavara. Esimerkiksi graafisen alan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilaiset voivat verkoston kautta palvella kattavasti asiakasta yhdistämällä osaamisensa.

Kasvun ei tarvitse olla yritystoiminnan itsetarkoitus, mutta se tuo alueelle vaurautta ja hyvinvointia. Yritysten kasvuhalukkuus on nousussa maakunnassa.

– Etelä-Pohjanmaan pk-yritysten kasvu tulee usein siinä toiminnan sivussa. Toiminta kasvaa liikevaihdollisesti ja toimintaa kehitetään, mikä tuo kasvun. Laajassa mittakaavassa on tärkeää, että meillä olisi yhä enemmän kasvuyrityksiä. Tätä tuetaan järjestöpuolelta ja julkisen puolen toimilla. Yrittäjäjärjestöllä on suunnitteilla hanke, jonka kautta voidaan tukea yritystoiminnan kehittymistä paikallisesta kansalliseksi ja siitä edelleen kansainvälisten markkinoiden toimijaksi, Niemi kertoo.

Nuorilla yrittäjillä on vanhempia sukupolvia enemmän kasvuhalukkuutta ja vienti nähdään vaihtoehtona globaalien markkinoiden ollessa avoinna ja saatavilla.

– Etelä-Pohjanmaalla on ehkä itsetunnon kanssa vielä tekemistä. Siinä, että luotetaan omaan tekemiseen ja tuotteeseen ja sen mahdollisuuksiin vientimarkkinoilla. Pohjanmaan puolella vientiä Ruotsiin ja Norjaan ei edes nähdä vientinä, niin luonnollista kaupankäynti meren yli on rannikon yrityksille vanhastaan kulttuurin ja kielitaidon myötä. Mutta haluan korostaa, että suunta on tässä oikea meilläkin.

Yrittäminen on aina riskin ottamista, ja joskus se palkitaan, joskus ei. Järkevyyttä on harkita riskin kannattavuus, mutta toisaalta ilman sitä harvoin syntyy suuria menestystarinoita. Suomessa riskinottokykyä kahlitsee epäonnistumisen pelko, joka on juurtunut kansaan syvälle.

– Amerikassa konkurssi on ansiolistalla osoitus siitä, että kokemusta ja uskallusta on. Suomessa se on stigma, häpeä, Niemi sanoo.

Työntekijöiden rekrytoinnin vaikeus on eteläpohjalaisyritysten iso haaste lähitulevaisuudessa.

– Työ on monella alalla muuttunut. Vanhat ammattilaiset eivät välttämättä hallitse tietokoneiden käyttöä, jota metallialallakin työ paljolti nykyään on. Maahan tarvitaan tekijöitä, ja jos suomalaista työvoimaa ei töihin saada, on lähdettävä avoimesti etsimään heitä ulkomailta. Kansainvälisistä työharjoittelijoista on positiivisia kokemuksia eteläpohjalaisissa yrityksissä ja asenne on positiivinen ulkomaista työvoimaa kohtaan. Tässä näen kohtaanto-ongelman yritysten ja opiskelijoiden välillä, ja yhteistyötä SeAMKin ja yritysten välillä tulisi jatkossa kehittää.

Monet yritykset ovat maakunnassa lopettamassa, kun toiminnalle ei löydy jatkajaa.

– Kaikille toimialoille ei ole tulevaisuudessa enää tarvetta eikä jatkoa. Siinä tapauksessa ratkaisu voisi olla yrityksen osan myyminen. Oman elämäntyön hinnoittelu ja pilkkominen ei kuulosta hyvältä, mutta toimintaympäristön muutos edellyttää muutosta asenteissa sekä oman näkemyksen laajentamista monella tapaa.

Verotus vaikeuttaa osaltaan jatkajan löytämistä.

– Verotus on edelleen yritysten sukupolvenvaihdoksen iso ongelma. Menestyvän yrityksen sukupolvenvaihdos käy niin kalliiksi jatkajalle, että useita menestyviä ,työtä ja hyvinvointia alueelle luovia, yrityksiä joudutaan Suomessa myymään ulkomaisille sijoittajille tämän takia. On kysyttävä, kumpi on parempi, tappaa yritys tai myydä se ulkomaalaiseen omistukseen vai se, että yritys pysyy kotimaisessa omistuksessa? Kotimaisen pääoman pysyminen Suomessa ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii muutoksia ankaraan yritysverotukseen, Niemi sanoo.

Vuoden 2022 kynnyksellä, hyvinvointialueen aikakauden alkaessa, Niemi peräänkuuluttaa yhteistyötä monella tapaa.

– Koko maakunnan kehitys nojaa vahvaan yhteistyön verkostoon ja porukalla tekemiseen. Mitään ei yksi toimija aikaan saa, eikä vastakkainasettelu vie eteenpäin.

Tässä ajassa vastuullisuus on esillä usealla tavalla.

– Yrittäjä on aina ollut vastuunkantaja. Vastuullisuus yrittäjyydessä on vastuuta ympäristöstä mutta myös sosiaalista vastuullisuutta työntekijöistä, vastuuta perheestä. Eteläpohjalainen yrittäjä pyrkii tekemään asiat oikein, Niemi pohtii.

Yritystoimijat katsovat aiempaa positiivisemmin tulevaan.

– Ei tässä koronasta huolimatta olla lamaannuttu. Barometrinkin mukaan yli 80 prosenttia yrityksistä ennakoi tilanteensa parantuvan ensi vuonna. Suhdannekehitys on kasvuvireinen, vaikka vahvin kasvu on tasaantunut. Rokotekattavuuden parantuminen maakunnassa vaikuttaa ilmapiiriin myönteisesti. Monesta on Suomen yrityselämässä läpi menty, ja mennään tästäkin. Vaikean ajan jatkuessa toivon, että yritystoimijat pystyvät näkemään tulevaisuuden valoisana jälleenrakentamisen aikana, Niemi toteaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat