Opaskoira on rakkaudella kasvatettu apu

Pennun tie opaskoiraksi kulkee hoitoperheen ja opaskoirakoulun kautta.

Minna Leppälän perustama yksityinen opaskoirakoulu NouHaun opaskoirapalvelu kouluttaa opaskoiria. Välillä Etelä-Suomessa asunut ja Näkövammaisten Liitto ry:n opaskoirakoulullakin työskennellyt paluumuuttaja on lähettänyt ensimmäisen opaskoiransa maailmalle vuonna 2010.

– Tällä hetkellä minulla on 19 koiraa töissä ympäri Suomen. Yhteensä koiria on ollut kolmisenkymmentä, joista osa on eläköitynyt ja osa jäänyt pois muista syistä.

Kasvateista noin puolet valikoituu opaskoiriksi ja seula on melko tiukka. Koirien jalostuksessa tehdään kansainvälistä yhteistyötä muiden maiden opaskoirakoulujen kanssa. Opaskoiran tärkeimmät kriteerit ovat terveys ja luonne, jotka testataan vuoden ikäisenä.

– Opaskoiran pitää olla rauhallinen mutta aktiivinen ja koiralla pitää olla pitkäjänteinen työskentelykyky. Koiran täytyy jaksaa tehdä töitä tunteja putkeen, Leppälä kertoo.

Hyvän keskittymiskyvyn lisäksi koiran täytyy olla peloton ja ystävällinen.

Opaskoiranpentu viettää ensimmäiset 1,5 vuotta hoitoperheessä ja hoitoperheille onkin iso tarve.

Opaskoiran pitää olla rauhallinen mutta aktiivinen ja koiralla pitää olla pitkäjänteinen työskentelykyky. Koiran täytyy jaksaa tehdä töitä tunteja putkeen.

– Ilman hoitoperheitä ei olisi opaskoiria, Leppälä painottaa.

Leppälän mukaan pääkaupunkiseudulla hoitoperheohjelma on jo tuttua, mutta täällä vielä hieman vieraampaa toimintaa.

Hoitoperheellä ei välttämättä tarvitse olla ennestään kokemusta koirista ja yksin ei koiran kanssa jäädä. Riittää, että on intoa, halua ja aikaa koiralle. Täytyy olla kiinnostusta osallistua koulutuksiin ja panostaa pennun sosiaalistamiseen ja antaa koiralle erilaisia kokemuksia.

– Koirankoulutusvirtuoosi ei tarvitse olla. Me autamme kuopissa, Leppälä lupaa.

Perheen muut lemmikit eivät ole este, mutta toista koiranpentua ei perheessä saa olla.

Koirakoulu kustantaa pennun perustarpeet kuten ruoan ja eläinlääkärikulut.

– Keväällä meille on tulossa pentuja ja hoitoperheitä tarvittaisiin lisää, Leppälä vinkkaa.

Toivomus olisi, että perheet löytyisivät alueellisesti läheltä. Yhteydenpito ja auttaminen on näppärämpää ja yhteis- ja yksityistreenejä on helpompi järjestää.

Koira lähtee hoitoperheestä kouluun 1,5-vuotiaana ja on valmis töihin 2-vuotiaana. Ensimmäinen vuosi harjoitellaan käyttäjän eli koiralle valitun näkövammaisen kanssa ja vuoden aikana paria ja koiran työskentelyä seurataan tiiviisti. Eläkkeelle opaskoira jää viimeistään 12-vuotiaana.

Nykyään opaskoirien tarjonta vastaa hyvin kysyntää. Kun joskus on joutunut odottamaan koiraa kolme vuotta, nyt opaskoiran saamiseen on vain noin puolen vuoden odotusaika.

– Tilanne on tällä hetkellä hyvä, Leppälä summaa.

Opaskoiran näkövammaiselle maksaa sairaanhoitopiiri. Näkökyvyn heikkoudesta täytyy olla merkittävää haittaa potilaalle ja kepin kanssa liikkuminen pitää olla hyvää ennen koiran saantia. Opaskoira on näkövammaisen apuväline. Koirasta tehdään maksusitoumukset opaskoirakoulun kanssa. Koirasta saadaan päiväkohtainen maksu ja koulu huolehtii koiran perustarpeet kuten ruoat ja eläinlääkärikulut koko koiran työuran ajan.

Jos koira ei jostain syystä ole kelpo opaskoiraksi, sitä voidaan harkita muuhun avustavaan tehtävään. Tarvetta on esimerkiksi kuulokoirille, kohtauksista ilmoittaville koirille sekä henkisen tuen koirille. Koiraa voidaan myös tarjota virkakoiraksi poliisille, tullille tai puolustusvoimille. Jos terveys tai keskittymiskyky estävät koiran siirtymistä työkoiraksi, sitä tarjotaan ensisijaisesti hoitoperheen omaksi koiraksi. Jos hoitoperhe ei koiraa halua pitää, yli yksivuotiaille labradoreille on Leppälän mukaan ottajia jonoksi asti.

Toimittajan kommentti

Kun katselen Leppälää nuoren opaskoira Sumon kanssa, muistan taas, että myös meillä asuva Leppälän kasvatti Unni on vain lainassa. Olemme Unnin hoitoperhe ja siitä on tullut täysin meidän perheenjäsen. Unni elää meillä normaalia koiranpennun arkea, opettelee perustaitoja, käy välillä hermoille ja antaa valtavasti iloa elämään. Tämä on ollut meille loistava tilaisuus tutustua labradoriin rotuna, tehdä mielekästä vapaaehtoistyötä ja saada arvokkaita koirankoulutusvinkkejä. Olen suunnattoman ylpeä jos Unnista tulee isona opaskoira ja olen saanut olla osa sitä prosessia.

Olisi mahdotonta olla kiintymättä koiraan, jonka kasvattaa ja jonka näkee varttuvan pennusta nuoreksi koiraksi. Koira ottaa ihmisen aina omakseen ja se on pakahduttavaa. Luopuminen on tiedossa ja sydäntä vihlaisee jos päästän asian mieleeni. Mutta ymmärrän, etten pysty käsittelemään asiaa ennen kuin se tapahtuu. En siis juuri mieti sitä. Pentu muutenkin pakottaa luonnollisesti elämään hetkessä. Unni on käymässä, aivan kuten koirat elämässä yleensäkin. Hän on lainalapsi, joka joskus muuttaa pois kotoa.

Munakassa alkaa lumisade ja Leppälä kävelee ulkona Sumon kanssa. Sumo väistää hienosti valokuvaavan toimittajan ja ohjaa Leppälän mallikkaasti toimittajan ohi. Tulee mieleen Eeva Kilven sanat: ”Minä rauhoitun aina kun alkaa sataa lunta ja aina kun näen ihmisen koiran kanssa. Sillä ihmisellä ei ole mitään hätää.”

Eini Laukkanen

Etusivulla nyt

Luetuimmat