Puhu kysyen ja kuunnellen lapselle koronasta

Lasten elämästä korona on määrittänyt suurta osaa, pienimmiltä koko tähänastisen elämän. Vanhempien on hyvä havahtua pohtimaan, tietävätkö he, miten oma lapsi kokee korona-ajan.

Lapsille poikkeusajan vuodet ovat iso osa eletystä elämästä. Pienimmät eivät muunlaista todellisuutta edes tiedä. Neljä-, viisivuotias ei ajasta ennen koronaa mitään muista. Aikuiset elävät korona-aaltojen välit odottaen paluuta normaaliin, sillä oman elämänkaaren näkökulmasta parin vuoden poikkeusaika on vain pitkittynyt häiriö normaaliin.

Pieni lapsi kuuntelee sivusta ja seuraa aikuisten puheissa kuuluvaa huolta kuolemasta ja vakavan sairastumisen vaarasta.

– On hyvä pysähtyä vanhempana miettimään, mitä oman lapsen kanssa on koronasta juteltu ja millainen hänen käsityksensä tilanteesta on. Lapselta kannattaa kysyä suoraan, mitä hän koronasta ajattelee. Pientä lasta voi pyytää vaikkapa piirtämään korona. Piirtämisen kautta lapsi voi ilmaista tunteitaan helpommin, sanoo psykologi ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Seinäjoen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Henna Helmi Heinonen.

Keskustelu ei koskaan ole liian myöhäistä. Jos vanhempi herää vasta nyt siihen, että haluaisi jutella lapsen kanssa tilanteesta, on hyvä odottaa sopivaa hetkeä, jolloin lapsi on valmis puhumaan.

– Juttelu käy luontevasti, kun hetki on oikea. Vanhemman tulee olla valmis kääntymään lapsen ja nuoren puoleen silloin kun hetki on nimenomaan lapselle oikea. Silloin aikuisen on jätettävä omat toimensa sivuun ja oltava läsnä. Lapset ovat sopeutuvaisia, mutta korona on pelottava asia, jonka varjolla tapahtuu arjessa paljon asioita. Omien lasteni kautta olen huomannut, miten yllättävissäkin asioissa korona on vaikuttanut lapsiin, Heinonen sanoo.

Monia arkisia toimia on jäänyt lapsilta kokematta. Lapsia ei oteta kauppareissuille, lapsien kanssa ei kyläillä tuttavaperheiden luona. Kuin huomaamatta meille on kasvanut ikäpolvi, jolta puuttuvat tietyt peruselämänkokemukset. Moni pikkulapsi ei ole päässyt useaan vuoteen viettämään syntymäpäiväjuhliaan, olemaan isojen ihmisjoukon keskipisteenä ja ihailun kohteena.

Meidän on havahduttava ajoissa eikä liian myöhään tähän jälkihoidon tarpeeseen.

– On asioita, joita ei voi kotona lapselle opettaa. Kuten vaikka se, miten kyläpaikassa istutaan ja käyttäydytään. Elämään kuuluu valtavasti hiljaista oppimista, joka on korona-aikana erilaista kuin ennen. Vieraiden kohtaaminen ja ihmisten eleiden ja ilmeiden tulkinta vaikeutuu kontaktien rajoittamisen vuoksi, Heinonen sanoo.

Sosiaalisten kontaktien rajoittaminen, harrastustoiminnassa erityisesti, on lapselle ja hänen kehitykselleen iso asia.

-On lapsia, joilla ei ole koulussa ystäväpiiriä. Lapsen ainut positiivinen kontakti ikäisiinsä voi olla harrastustoiminta. Harrastus saattaa olla se ainut osa elämää, jossa lapsi kokee olevansa hyvä ja kiitetty. Harrastuksessa voi olla hänen elämänsä ainut turvallinen, tukeva aikuinen. Jos se viedään pois ja kielletään, häneltä katoaa tärkeä voimavara arjesta selviytymisessä, Heinonen huomauttaa.

Korona-aika on tutkimuksen näkökulmasta eräänlainen ihmiskoe, jonka pitkäaikaisseuraamukset selviävät vasta vuosikymmenten päästä. Vastaavaa tilannetta ei ole ollut. Kuitenkin jo nyt tiedetään, että yksinäisyyden tunne on lisääntynyt ja nuorten aikuisten ahdistuneisuus on lisääntynyt selvästi koronan aikana.

– Itseäni huolestuttaa se, että nykylasten kehityksessä vaikuttaa kaksi isoa yhtäaikaista muutosta. Ruutuajan lisääntynyt rooli arjessa ja korona-pandemia. Näiden yhteisvaikutus voi olla merkittävä. Some-kulttuurin kasvu ja ruutuajan lisääntyminen ovat vaikuttaneet lapsiin jo edeltävästi ja korona lisää tätä vaikutusta. Etäisyys muihin ihmisiin on kasvanut näiden tekijöiden vaikutuksesta. Kun pandemia vihdoin laantuu, onkin erityisen tärkeää panostaa yhteisöllisyyteen ja ihmisten kohtaamisiin.

Erityisesti korona-aikana teini-ikään kasvaneilla ruutuajan osuus on lisääntynyt ja se etäännyttää nuoret tärkeässä kasvun vaiheessa.

– Tunteiden käsittely on vaikeaa etänä, toki jollekin ruudun kautta kohtaaminen voi olla helpompi vaihtoehto. Kuitenkin esimerkiksi nuorelle, jonka on vaikea ystävystyä muiden kanssa, eristäytyminen vaikeuttaa ihmissuhteiden luomista entisestään, Heinonen pohtii.

Koronan jälkihoitoon on panostettava merkittävästi pandemian laannuttua.

– Elämä löytää aina uomansa, mutta meidän on havahduttava ajoissa eikä liian myöhään tähän jälkihoidon tarpeeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten havainnot on koottava tämän työn suunnittelun tueksi yhteistyössä kaikkien julkisen ja yksityisen puolen sekä kolmannen sektorin toimijoiden kesken. On tärkeä kartoittaa, mihin kaikkeen on kiinnitettävä huomio koronan jälkihoidossa. Eri toimijat ovat kasvokkain poikkeustilanteen erilaisten vaikutusten kanssa, Heinonen toteaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat