Jouko Torssosen eläinrakkaus on peruja lapsuudesta. Nykyisessä kodissa silkkiturkkeja vilistää seitsemän, koti on valjastettu toimimaan kissojen etu edellä.
On vaikeaa, lähes mahdotonta tehdä juttua henkilö Jouko Torssosesta mainitsematta kissoja ja eläinsuojelutyötä. Kunnianhimoisena tavoittena oli sellainen uroteko tehdä, mutta toteutumatta jäi. Kissamies tarinoineen vie mukanaan.
– En osaa tarkasti sanoa, koska tajusin eläinten ja eläinsuojelutyön olevan suuri ja minua määrittävä osa aikuiselämääni. Monen eläimen ja elämänvaiheen jälkeen vuonna 2012 minulle tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen, eli Ssesy:n hallitukseen. Lähdin mukaan. Työ kävi loppupeleissä niin kokonaisvaltaiseksi, että elämään ei mahtunut juuri muuta kuin siviilityö ja Ssesy. Silloinen ja nykyinen avovaimoni Pirkko Rimppi oli tuolloin myös hallituksessa mukana.
Nykyään Ssesyn painattamissa kalentereissa, postikorteissa ja Ssesyn sivuilla kotia etsivien esittelyjutuissa on kissamieheksi nimetyn Torssosen ottamia kuvia. Se on hänen nykyinen ja vakiintunut tapansa toimia eläinsuojelutyössä aktiivisesti mukana vuodesta toiseen.
– En ole ammattikuvaaja, vaan amatööri, joka on vuosien aikana kehittynyt Muulikuskin kissakuvien ottajaksi.
Facebookissa Torssonen tunnetaan juuri Muulikuskina, kissamieheksikin Torssosta on kutsuttu.
Mies hörähtää naureskelemaan kertoessaan, kuinka aikoinaan pysähtyi Sahalammin kupeessa toimineen Grilli Äiteen luo.
En osaa kuvailla, mikä korvaisi tämän tavan elää. Elämäntapa, se tämä on, eläinrakkaus.
– Silloin heille ei kelvannutkaan tarjoamani pankkikortti maksuvälineenä. Myyjä tokaisi tunnistavansa minut kissamieheksi ja maksun voisi suorittaa jälkikäteen.
Näin sovittiin, mies nautiskeli herkut, kiitti ja kävi maksamassa ”piikkinsä” puhtaaksi.
Jouko Torssosen ja Pirkko Rimpin koti on nähtävyys. Kodikas omakotitalo Kärjessä on isännän käsialaa, lopun arkkitehteinä ovat toimineen perheen kissat. Kattoon saakka kurkottavat oleskelu- ja aktivointitelineet eivät ole pelkkiä raapimapuita, vaan kissojen keidas.
Lattiapintaa koristavat muun muassa junavaunuja muistuttava kyhäelmä yhden kissan lempiesineitä – pahvilaatikoita!
Kirjahyllyä koristavat kummilasten valokuvat ja lukematon määrä kissa-aiheisia esineitä.
– En tiedä, voi olla satakunta erilaista esinettä, mies vastaa kysyttäessä kissaesineiden määrää.
Kodin olohuoneen ikkunan takana häämöttää suuri kissatarha, jossa aikaa vietetään kesäisin, talvella piipahdellaan ikkunan kautta. Kaikki on mietitty tarkkaan.
– Kesäaikaan ikkuna on nuoltu ulkoa ja sisältä. Tosi kivaannäköinen, kuuluu sarkastinen hymähdys.
Löytökissojen lottovoitto on päästä syntymään sijaiskodin turvaan ja lämpöön.
Torssonen kertoo, että heidänkin talonsa takapihalla on useita pieniä hautoja niille pienille ja suuremmille, jotka oli ehditty pelastaa, mutta liian myöhään.
– Olemme toimineet lukemattomille kissoille sijaiskotina. Osa omistamme on jäänyt sille tielleen pysyvästi meille.
Nyt kotona tepastelee kuusi natua ja porukan ainokainen kolli Leo, jonka silmiä ankara herpes-virus vaurioitti pentuiässä.
– Yhtä reipas hän on kuin muutkin, mutta tällainen rimpula, käynnisti kerran yöllä robotti-imurin,Torssonen kertoo.
Mies sanoo olevan lähes mahdotonta kuvitella elämää ilman kissoja.
– En osaa kuvailla, mikä korvaisi tämän tavan elää. Elämäntapa, se tämä on, eläinrakkaus.
Hän haluaa tähdentää, etteivät kissat heidän taloudessaan ole lasten korvikkeita.
– He ovat meillä, koska he ovat kissoja. Jokainen on meille kotiutunut Ssesyn kautta.
Koko sirkuksen vuosikustannukset ruokineen ja kissanhiekkoineen kohoavat miehen mukaan sellaisiin lukemiin, jolla ostaisi hulppean autonkin.
– Jo viikon ruuat kunnollista viljatonta ja sokeritonta evästä ovat tuollaista viidestä kilosta ylöspäin koko orkesterille, hiekkaa tilattiin viimeksi 8 säkkiä, ja säkit eivät ole pienimmästä päästä.
Silkkitassuja alkaa väsyttää. Nyt on päiväunien aika. Jututenteko päättyy kuten alkoikin. Kissojen ehdoilla.