Ruoka on vahva osa identiteettiämme

Ruoka on henkilökohtainen ja tunteita herättävä teema. Se on osa maakunnalle omaleimaista kulttuuriperintöä ja nyt sitä koskevia kokemuksia on talletettu tuleville polville ruokatarinoina.

Ruokatarinoiden kerääminen toteutettiin Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten sekä Turun Yliopiston Elintarvikekehityksen Seinäjoen toimipisteen yhteistyöhankkeena. Hankkeen rahoitti Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry.

– Tarinankeruuillat toteutettiin Maa- ja kotitalousnaisten yhdistysten kautta keskusteluiltoina. Tarinoita koottiin myös verkon kautta, koronatilanteen vuoksi. Yhteensä ruokatarinoiden tuottamiseen osallistui yli 100 iältään 30-90-vuotiasta henkilöä, kertoo elintarvikekehityksen professori Anu Hopia.

Korona pakotti keskittämään hankeen tapahtumat verkkoon. Tunnettuja elintarvikealalla toimivia henkilöitä vieraaksi kutsuneet live-ruuanvalmistusesitykset nousivat suosioon.

– Maa- ja kotitalousnaisten Facebook-sivulla on edelleen katsottavissa videot ruokailloista, joita järjestimme hankkeen yhteydessä. Nähtävillä on muun muassa munalive, blinilive ja simalive, vinkkaa toiminnanjohtaja Kirsi Varila Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisista.

Aihetta ryhmiteltiin keskeisten teemojen alle. Ylisukupolvisia makukomeuksia löytyy perunasta, sallasta tai kouluruuasta.

– Oli kiehtovaa, miten intohimoisesti keskustelussa lähdettiin puhumaan esimerkiksi sallasta. Siitä, millainen on se oikea. Teema on monille rakas, vaikka kaikilla on erilainen käsitys sen sisällöstä, Hopia kertoo.

Jos on monta päivää, ettei oo perunoita niin tuloo sellainen, että kyllä nyt pitää perunoita saara.

Ruoka on sydämen asia, joka koetaan hyvin henkilökohtaisena.

– On erityisen hienoa, että korona-aika on nostanut lähiruuan arvostukseen, Varila pohtii.

Hopian mukaan hankkeen suurin anti on vuoropuhelu maakunnan ruokaperinteen ja sen nykypäivään uudistumisen välillä.

–Tarinat nivoutuvat monella tapaa toisiinsa, kokemukset ovat sukupolvesta toiseen osin yhtenäisiä ja kertomuksista kuuluu ruokakulttuurin jatkumo. Samaan aikaan tapahtuu luonnollista muutosta. Osa ruokaperinteistä jää kuriositeeteiksi, joihin palataan silloin tällöin, osa on arkiruokalistallamme. Ruokatarinoiden verkko peilaa monin tavoin myös koko yhteiskunnan muutoksia, hän kuvaa.

Ruokatarinoissa ei ole kyse vain perinneruoista.

Jos on monta päivää, ettei oo perunoita niin tuloo sellainen, että kyllä nyt pitää perunoita saara.

– Nykyruokakulttuuri on osa ruokatarinoita. Ei ole tarkoitus museoida ruokakulttuuria, se elää ja muuttuu ajan mukana. Lähipitseriasta haetaan pitsa, eikä se ole mikään häpeän aihe, Hopia huomauttaa.

Ruoka on vahva osa identiteettiä.

– Ruokakulttuuria ei pidä nostalgisoida liikaa, mutta sen juuret ovat vahvasti historiassa ja kulttuurissa. Tänä päivänä ruuanlaittoinnostus yhdistää kansainvälisten makujen ja raaka-aineiden antamia mahdollisuuksia perinteisiin kotimaisiin tuotteisiin, ja se on ruokakulttuuria kehittävä rikkaus, Hopia korostaa.

Hanke on saamassa jatkoa tämän vuoden aikana.

– Kunhan rahoitus varmistuu, suunnitelmissa on aloittaa uusi hanke, Ruokaperinteet tutuksi, Varila kertoo.

Jos on monta päivää, ettei oo perunoita niin tuloo sellainen, että kyllä nyt pitää perunoita saara.

Jos on monta päivää, ettei oo perunoita niin tuloo sellainen, että kyllä nyt pitää perunoita saara.

Tarinat verkossa

Ruokatarinat löytyvät verkosta: https://blogit.utu.fi/ruokatarinat/

Etusivulla nyt

Luetuimmat