Kevät antaa viljelijöille uskoa jatkoon

Maatalousyrittäjät valmistautuvat kevätkylvöihin epävarmuuden varjostamassa tilanteessa. Uskoa on oltava siihen, että ratkaisu maatalouden kannattavuusongelmaan löydetään, sillä sato on saatettava tänäkin vuonna kasvun alkuun, kriisitilanteesta huolimatta.

Kevät on ihmeellistä aikaa. Joka vuosi sitä lähtee uudella innolla kylvötyöhön, jopa tällaisena aikana, jolloin ei ole mitään tietoa siitä, millainen tilanne on syksyllä. Tässä on eletty kriisiä jo Ukrainan sodan alkamisesta, vuodesta 2014, saakka. Nyt on vihdoin yhteiskunnasta löydyttävä tahto ratkaista kannattamattomuuskriisi ja turvata ruuantuotannon omavaraisuus, pohtii Jaakko Kukkonen, Ilmajoen Harjunmäellä sijaitsevan maidontuotantoon suuntautuneen tilan isäntä.

Maailman viljanviljelyn kärkimaana tunnetun Ukrainan sota nostaa viljan hintaa. Se helpottaa viljatilojen asemaa, sikäli, kun hintatason nousu saadaan vietyä läpi ketjun tuottajalle asti. Toisaalta viljan hinnannousu tuntuu ostorehuviljan varassa oleville karjatiloille tappiona. Vaikeassa tilanteessa maausko saa kuitenkin yritteliäät eteläpohjalaiset investoimaan tulevaan. Jaakko Kukkosen lypsytila investoi tämän vuoden alussa valmistuneeseen laajennukseen.

– Tuskinpa tässä kohtaa olisin uskaltanut investointia ryhtyä suunnittelemaan, mutta tein navetan laajentamisen ja toisen lypsyrobotin hankinnan investointitukihakemuksen jo ennen koronaa ja ennen meijerin nykyisen sopimustuotantokäytännön voimaantuloa. Myönteisen päätöksen tultua päätin hankkeen toteuttaa, ajatuksella nyt tai ei ollenkaan. Tässä on pakko uskoa siihen, että ruokaa tuotetaan tulevaisuudessakin, sillä ruokaa tarvitaan tässä maassa joka päivä, hän sanoo.

Lannoitteiden hinnannousu on puhuttanut kevätkylvöihin valmistauduttaessa. Lannoitteita tarvitaan, jotta viljelykasvi saa maaperästä puuttuvat ravinteet.

– Itse hankin seuraavan kasvukauden lannoitteet aina jo edellisenä kesänä, joten omalta osalta lannoiteasia on tällekin kevättä kunnossa. Sitä en vielä tiedä, miten seuraavan vuoden lannoitehankintojen käy, hintojen nousua on kauhulla seurattu viimeisen vuoden ajan, sanoo Kukkonen.

Kemiallisten lannoitteiden käytöstä on vaikea noin vain luopua ilman, että sato putoaa puoleen. Peltohehtaareilta on saatava kunnon sato, sillä vajaatehoinen viljely ei kata kustannuksia.

Tuotteiden hinta pitää nousta sille tasolle, että tuottaja pärjää.

-Karjatilana meillä lannoitetta saadaan pelloille myös lietteenä. Tämän lisäksi kuitenkin tarvitaan täydennystä kemiallisten lannoitteiden muodossa, jotta kaikki tasapainoista kasvua tukevat ravinteet saadaan kasvin käyttöön, Kukkonen selvittää.

Elintarvikeketjun tulonjaon epätasapaino on tiedossa, mutta muutosta ei ole saatu aikaan.

– Puhetta maatalouden kannattavuuskriisin korjaamiseksi on riittänyt vuosikausia, mutta muutosta ei tapahdu. Tulonjako elintarvikeketjussa ei todellakaan toimi oikeudenmukaisesti tällä hetkellä. Tulonjako elintarvikeketjun alkupäähän on se, mihin muutos tarvitaan. Näen, että vain lainsäädännön kautta on enää mahdollista tehdä tällaisia kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden mahdollistavia muutoksia. Pakkolaistakin on puhuttu pitkään, tuloksetta. Tässä tilanteessa se pitäisi olla jo eduskunnan hyväksymä, Kukkonen toteaa.

Lohtua tuo tuotteiden hinnoissa nyt nähty nousu, mutta kaukana ollaan tilanteen korjaavasta hintatason muutoksesta.

– Totta kai se antaa viitettä siitä, että jotakin on keskusteluissa saatu eteenpäin, kun kaupan hyllyllä näkyy makkarapaketin hinta nousseen. Mutta ei muutamilla senteillä vielä tilanne korjaannu. Maatalouden kriisiin on yksinkertainen ratkaisu, jonka kaikki osapuolet tunnistavat: tuotteiden hinta pitää nousta sille tasolle, että tuottaja pärjää, saa sijoitetulle pääomalle tuoton ja itselleen palkan, Kukkonen toteaa.

Suomen ruokamarkkinoilla vallitsee erikoinen tilanne, jossa kotimainen tarjonta ei riitä vastaamaan kysyntään, mutta silti ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden hintataso polkee hinnat niin, että kotimaisten tuotteiden hinta ei nouse, kysynnästä huolimatta.

– Se ihmetyttää erityisesti, että mistä Suomeen halpa liha saadaan, kun Keski-Euroopassa lihakilo maksaa jopa tuplaten meillä maksettava hinta, Kukkonen huomauttaa.

Maataloudesta puhuttaessa esiin nousee tukijärjestelmä, johon harva kuluttaja on perehtynyt sen syvemmin. Maatalouden tukeminen yhteiskunnan varoin ei ole mikään suomalainen ilmiö, vaan yleiseurooppalainen käytäntö. Sillä varmistetaan kohtuulliset kuluttajahinnat ja turvataan kotimaisten elintarvikkeiden tuotanto ja tuotannon säilyminen koko maassa. Markkinahinnat kattavat vain osan maataloustuotteiden korkeista tuotantokustannuksista.

– Jokainen yrittäjä toivoo, että tuotannon kustannukset peittoava ja elannon antava tulo saataisiin tuotteista eikä tukien kautta. Järjestelmä on kuitenkin näin rakennettu, Kukkonen sanoo.

Ruuantuotantoa on Suomessa harjoitettu aina tiukkojen ympäristövaatimusten mukaisesti. Hiiliviljelyn keinot, kuten kasvikierto, kevyt maanmuokkaus ja vesistöjen suojavyöhykkeet, ovat olleet osa viljelyä jo vuosikymmeniä. Maatalousyrittäjät ovat avoimia uusille innovaatioille, jotka kehittävät tuotantoa yhä kestävämpään suuntaan.

– Esimerkiksi biokaasulaitosten rakentaminen tilakeskittymien yhteyteen on tulevaisuudessa kiinnostava mahdollisuus, kunhan se saadaan kannattavaksi, sanoo Kukkonen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat